Mä oon ollu laiska ja saamaton. Monta kertaa istunu jo koneen ääreen et rustaanpa sanasen, ja aina lopulta deletoinut kaiken kirjoittamani. Tuntuu ettei vaan kertakaikkiaan irtoo mitään järkevää tai edes järjetöntä. Elo on aika tasasta, jonkun asteen alavire vähä taas haittaa menoa. Mut kai meille ihan hyvää kuuluu. -Hymyä huuleen, vaikka kusetkin vastatuuleen...

Arki sujuilee omalla painollaan ja kauhukseni tajusin, et kohtahan se on kesäki taas. Koulut ihan loppu suoralla ja uudet ahistuksen aiheet oottamassa ihan oven takana. Koululaisten kesä on hurjan paljon keskenään hengaamista, kun tää äipän työnteko haittaa vapaa-ajan viettoa melkosen lailla. Eskarilaisenkin päivähoitooikeus loppuu, ja ennen koulun alkua joutuu Neitiäkin sitte ohjastamaan puhelimella pari viikkoa. Hurjalta tuntuu. Tosin koitan saada onnettoman vähäiset kesälomapäiväni palttiarallaa tuonne koulun alkua liki, jos se yhtään tilanteita jeesais. Aikapa senki sit taas näyttää.

Yks iso päätös tässä kevään aikana saatiin aikaseksi. Meinaan nyt meillä on tukiperhe. Lapset viettävät tukkarissa aikaa n. yhden viikonlopun kuukaudessa tai miten ikään sovitaankaan ja parisen viikkoa kesällä. Helpottaa hurrrrjan paljon tuskaa. Parin kuukauden kesästä lapset ovat siis kaksi viikkoa isällään ja kaksi tukiperheessä, eli kotona keskenään oloa jää kuukauden päivät. Rankka pesti edelleenkin, mutta huomattavasti parempi vaihtoehto kuin ilman. Pitkä, kuuma kesä...  Eli siis koululaisethan ovat lomalla ja saavat aamusin nukkuakkin pidempään Pienemmät ovat päiväkodissa, tosin eskarilaisen hoito-oikeus loppuu heinäkuulla, ja sit on seki täällä kotinurkissa pyörimässä. Ja Villahousua sit kuskataan ainoona sinne päiväkotiin. On se vaan sellasta sumplaamista kaiken kanssa et huh ja huh.  Kummasti jäi leirit ja uimakoulut varaamatta, kun ei voi olla varma että voi ite olla kuskaamassa. Että juhuu.

Töissä aika kulkee omaa rataansa. Se on niin oma maailmansa, ja edelleen oon kyllä ihan tykänny siellä terkkarissa olla. Töissä on kiva käydä lepäämässä.  Vuorotyö ottaa välillä voimille, mut jotakuinki hengissä on selvitty. Äipän väsymyksiähän ei lasketa.  Mut palkkaa tulee kerran kuussa ku manulle illallinen, sehän se on tarkotuski. Toimeen tullaan.

Home talo asia on ja pysyy viel. Mikään ei liikaha eikä mikään tunnu sujuvan. Tarmo on ihan loppu koko asian kanssa. Myydä se nyt sit kai pitäs vaan. Homeineen päivineen. Sen ku näkis et joku sen viel ostas. Ahistaa seki turha rahanmeno. Ärsyttää lyhentää lainaa kasasta paskaa plus kaik muut kulut siihen päälle. Hmph.

No daa, taidan taas häipätä tonne vällyjen väliin jännittämään huomisaamun ylläreitä. Hyvää Äitien päivää kaikille ÄIDEILLE!!!

 

JENNI VARTIANEN: MÄ EN HALUU KUOLLA TÄNÄ YÖNÄ