Voi miten voi lääkärin perkuleet saaha ihmiseen tuskaa aikaan. Saavat epäilemään jo omia aatoksiaan.

Nythän on niin, että meidän lapsiluku ON täysi. On On On. Viides ja VIIMEINEN villahousu syntyi viime marraskuussa. Noh. Me päätettiin että kun en pärjää pollani kanssa jos käytetään mitään hormonaalisia ehkäisimiä, että koska se lapsilukuki on täysi, niin muori menee sterilisaatioon. Piste. Onhan se vauvakuume tosiaan kavala tauti, ja musta tuntuu että ei se koskaan ihan kokonaan katoa. Mutta oikeesti, jos mää saan terveenpaperit nuppini kanssa siinä kohta kun nää viisi on saatu maailmalle ja jollain lailla kasvatettua, niin oikeesti. No more babies. Sit vaan nautitaan ihan toisenlaisesta elämästä.

Niin. Eli olin gynen vastaanotolla sairaalassa. Hää tietty kovin halusi kyseenalaistaa meiän ratkasua. Painotti sitä että se kuitenkin ON peruuttamaton toimenpide. Eikä ihan riskitönkään- Nukutus ei koskaan ole ihan riskitön. Ja suurimmat kyseenalaistukset tuli siitä että olen vasta (???) 30, eli juuri tuon operaation vaatima ikä täytetty. Ja siitä että kun näillä lapsilla on vielä kaikilla sama isä! Täh? Oikeesti. Onks nykyään ihan oikeesti niin erikoista että lapset on yhdestä ja samasta liitosta. Voiks se oikeesti olla ihan oikeesti paha asia? Höpöhöpö sanon minä.

Mutta joo, melkein kahden tunnin tenttaamisen jälkeen siirryin sairaanhoitajan tentattavaksi. Ja mitäpäs tästä seuras. No se että nythän mä epäilen jo omia ajatuksianikin. Haluunko kuitenkaan operoitavaks. Mitäs jos mä oikeesti haluun sit 37v viel sen iltatähden. Sais sen kai siinä kohtaa IVF:n avulla, purku kun ei nykyään enää onnistu.. Tai sit ei.- Siin kohtaa saattas jo lapsenlapsiakin olla tulossa. Hoitas sit niitä. Hui :oD

Nojoo, mut nyt on nuppi sekasin ja ajatukset ihan kaaos tilanteessa. Operaatio jonossa ollaan, mutta ei yhtään enää siinä fiilisessä kun vastaanotolle mennessä. Anna mulle ajatuksia, Aamen.