..kissojen taivaaseen. Vanha rouva vietti päivänsä keittiön penkillä nukkuen, niinkuin niin monena päivänä tässä viime päivinä. Rouvalta oli voimat todella ehtyneet. Mentiin eläinlääkärille kävellen. Vettä sato ku esterin seestä. Taivaskin itki mukana suurta surua. En silti halunnut kiusata Vanhaa Rouvaa autolla, kun hän ei siitä tykännyt koskaan. Autossa matkustamisesta siis. Eli takin alla oli lämmin köllötellä, ja matka toki ei mikään pitkä ollut.

Eläinlääkäri tuli heti antamaan rauhoittavan pistoksen kissan jalkaan. Totesi että kisuliinin kasvoista jo näkee että ikä painaa ja periksi on jo annettu. Rauhoittavaa pistosta Rouva vähän maukas, mutta muuten ei jaksanut edes vastaan laittaa. Huono olohan siitä vaan tuli, ja se vähä mitä tänään sai syötyä, lensi kaaressa ulos. Sen jälkeen Illi painoi päänsä kaulakuoppaani ja nukahti. Varovasti laskimme rouvan toimenpide pöydälle lopullista piikkiä vastaanottamaan. Sain silitellä kissaa loppuun saakka, ja pian tohtori totesi että sydän ei enää lyö. Hetken vietin siinä Illin tykönä ja itkien poistuin lääkäriasemalta. Illi tuhkataan ja tuhkat haudataan Mäntsälän lemmikkilehtoon. Eli mun ei tarvinnut alkaa sitä kuollutta kissaa enää minnekään kantamaan, vaan he toimittavan Illin tuhkattavaksi ja saattavat sitten haudan lepoon.

Yksi kissahan meille vielä jäi.. Onni meinaan. Illi siis ehti tuosta koirasta kouluttamaan viime viikkoina kelpo kissan. Saa nähä kuinka Onni nyt ottaa tämän kun tajuaa että laumanjohtajaa ei enää ole. Palautuuko koiramainen elo vai mitä käy.. Ja biisivalinta on ilmeisen osuva. Soi radiosta juuri kun Illin kanssa sinne lekuriin päästiin. Illi, olet rakas!

                                 Johanna Kurkela; Sun särkyä anna mä en