Erinomaisen erikoinen kokous-ilta taas takana. Kokouskäyttäytyminen, ihmissuhteet ja asioiden hoito sai taas pohdintaa aikaan. Miten ihmeessä me ihmiset ollaan niin kiusallisen ääliöitä toisinaan. Miksi asiat pitää mutkistaa ihan väen vängällä.

Kai sitä pääsis liian helpolla eteenpäin, kuin käyttäytyisi ns. viksusti. Mitä mä käsitän sit tuolla viksulla? No sitä, että haluan kuunnella mitä sillä vieruskaverilla on asiasta sanottavaa. Tähän voin vastata oman tietämykseni ja ajatusteni perusteella jotain. Asiat voi riidellä keskenään, mutta henkilökohtaisuuksiin ei mennä. Ihmiset ei riitele. Eihän! Joustavuus astuu tässä kohtaa kuvioon, jotta päästää ratkaisuun joka tyydyttää kumpaakin osapuolta. Tunne sitä että kumpikin on ollut oikeassa ja saanut sanottavansa sanottua. Fiilis; Minua on ymmärretty. Sama tarkoitus kai kaikella kuitenkin on, hoitaa asiat parhaansa mukaan. Kunnallispolitiikassa/yhdistyksissä sitä perimmäisenä kai kuitenkin hoidetaan sitä yhteistä hyvää, eikö?? Harva siellä omaa etuaan tavoittelee. Vai olenko vain sinisilmäinen..??

Miksei kerrankin koitettas olla kannustavia, ja muistaa myös kiittää silloin kun sen aika on. Toisen kunnioitus on asia, jota ehdottomasti kannatan. Jokaisen mielipide on arvokas, jokaisella on mielipiteeseensä oikeus ja jossain perimmäisenä se syykin yhteisen hyvän hoitoon. Ei kai tuolla kukaan kuitenkaan ihan vaan toisten kiusaksi asioita tee.

Image Hosted by ImageShack.us

Nojoo, varsinaista poukkoilevaa pohdiskelua. Pääasia kuitenkin on fiilis. Asioita on kiva tehdä hyvässä porukassa ja hyvällä hengellä. Kuuntelemalla oppii ja kompromisseillä voi saada hurjan paljon hyvää aikaiseksi. Kurja on aloittaa vuosi sillä, ettei tunne kuuluvansa porukkaan. Tuntea olevansa ilmaa ja kokea se, miten asiat hoituu pienellä sisäpiirillä. En mä jaksa ainakaan kokoustaa sillä varjolla että nostan vaan kokouspalkkiot, vaan haluan oikeasti vaikuttaa asioihin. Ei se korvaus oo siitä niin hyvä, että sitä rahasta tekee. Kyllä ne motivaatiot ihan jostain muualta löytyvät. Mut mä oonki niin kauhee ihminen et vastaan vaikkei multa kysytä. Ja kysyn ne tyhmätkin kysymykset. En pelkää kasvojen menetystä, ei ole mitään menettettävää. On vain voitettavaa! Kuvioon sopii seuraava biisi.. Sillä pääsee taas askeleen lähemmäs hyviä päätöksiä:

                                               Neon2:Kemiaa

 

Nojoo, mut muuten onkin ihan huitsin hyvä fiilis. Lunta maassa, kämppä puts kliin ja mukelot koisaa. Pyykkiä on ihan hirvee vuori, mut sehän voitetaan vaan ajan kanssa. Kone jyllää tsapaut yötäpäivää.. Ei vaan mahu kuivatteleen enempiä kerralla. Jos petais taas puhtaat lakanat vaihteeks petiin ja hyppäis nukkumaan. Kerranki pääsee ajoissa koisaan, vähänk siistii :o)))))