Paitsi et tästä elämästä on erotiikat kaukana Kieli ulkona Ihan pukkas hymyilyttämään viime postauksen kommentit. Että teillä onkin uskoa oikeesti, et The Love vielä kävelee elämääni. Juu, oon tosiaan ihan lovessa, en valehdellut. Mutta kohde ei kyllä ole tästä suunnattomasta palvonnastani kovin tietoinen. Herra heviletti, elikkäs Timo Kotipelto Nauru Pusu Eli terkut Timolle vaan jos sattuu tänne osumaan, hahhahhah. I looove juu :oD

Eli sillä rintamalla ei sit niin maan mitään uutta. Muuten sit pöliseeki taas ja hualella. Olen meinaan päättänyt vastaanottaa uuden asunnon. Johan noita kierrettiin ja nihkeessähän nuo isomman kokoset kämpät vaan tuntuu olevan. Tai sit on vuokra niin taivaassa et hirvittää. Osu tähdet oikeeseen asentoon tai jotain, meinaan tää kämppä osuu mun haaveilualueeseen, on oikeen kokonen, on kahessa tasossa ja siinä on oma piha. Ja vuokra on se mitä olin maksimissaan aatellukki. Eli liikaa, mut onneks täs kohtaa voi laittaa paperia kelaa kohti ja kuitata asumistukee suht mukavasti kuitenniin. Ite kämppä on 93,5 neliöinen, neljä huonetta ja keittiö, oma piha, sauna ja kaks varastoa. Kahessa kerroksessa, pääty huoneisto. Hyvien kulkuyhteyksien päässä, liki kaupunkia. Lasten koulu ja päiväkoti likellä. Mitähän vielä. No. se oli IHANA ja kohta ihan oma. Tai siis vuokra-oma.

Ongelma iskikin siinä kohtaa kun piti vuokrasopimuksen aloittaminen sopia. Jouduin käymään melkoisen laskennalisen toimenpiteen ja ympärikävelyn maailman ennätyksen pohtiessani, et mitä hittoa mä sen kanssa teen. Että otanko vastaan koko huushollia, vai otanko riskin että sopivaa ja sellasta mitä halutaan, ei löydykkään. Ja loppu tuloksen siis tiedättekin. Eli otin asunnon vastaan ja vuokra soppari allekirjoitetaan jo 1.4 alkaen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että virallinen muutto tulee olemaan 1.6 kun lapsilla on koulut ja kerhot täällä loppunu. En halunnut syksyllä, enkä halua sitä vieläkään, että lapset joutuvat kesken kouluvuotta vaihtamaan paikkaa. Eli kun koulut loppuu ni se on sorognoo ja halipatsuippa.

Nojoo, eli pakkaamaan pääsee. TAAS. Se meinaa vähä ahistaa. Hoidin muuton tänne aikalailla yksinään ja saan sen rumban tehdä taas. Ei houkuta, tai no. Toisaalta ihanaa kun saaki tasan laittaa just se näkösen huushollin ku ikään on halunnu. Kaikenkaikkiaan fiilikset on maksimaalisen hyvät, mutta äärimmäisen hermostuneet. Koko ajan pyöritän päässä erinäisiä yksityiskohtia ja ajatuksia kaiken oikeellisuudesta ja siitä et olenko tekemässä ihan oikeaa ratkaisua. Meenkö siis suoraan sanoen perse eellä puuhun? Toisaalta nään asian tasan hyvänä ja mukamas ymmärrän jopa oman panikoinnin. En oo hei ikinä, ikinä elämässäni joutunut yksin etsimään asuntoa ja pohtimaan sen hyvyyttä tai toimivuutta. Aina on ollut joku muu ilmaisemassa mielipiteenä. Nyt oli lapset, paitsi et niiltä ei kysytty Nauru Ja ite asiassa kysyttiin, tavallaan, mutta isommat ei oo vielä ees nähny koko kämppää. Silti luottavat äiteen valintaan ihan pyytettömän suvereenisti, eli voin sanoa nauttivani heidän täyttä luottamustaan ja siltä pohjalta on hyvä mennä eteenpäin! Ja sit viel pisteenä ii:n päälle. Mul onki sit pari kuukautta aikaa tehä sitä muuttoa. Ei oo yhtään huono sekään. Eikä luulis tulevan mikään tulipalo hoppu. Kysykääpä fiilikset 31.5 ;o)

Raha politiikassa tulee olemaan tiukkaakin tiukempi kausi, kun se on sitä ollut jo nyt. Koitan päästä töihin niin paljon ku ikään vaan voin vuoroja tehdä, että oisin ees jotakuinkin kesäkuun koittaessa plussan puolella. Mahan olla siinä kohtaa myös ihan tattis ja tasaraha, mut hitsin vitsi. Pakko vaan selvitä. Ja kyllähän me on tähänkin asti selvitty, niin pakkohan siihen on vaan uskoa. Sit on kaverit ainaki likellä ja voi huutaa kovaa ja korkeelta aaa-puuu-va, ku alkaa liiaks ahistamaan.

Nyt alkaa olemaan sellanen hienoinen tunne selkäytimessä taas pienen tauon jälkeen, että se oon mä, jolla on MUN elämän langat jotenkin edes käsissään. Se oon MÄ joka päätän MUN elämästä ja asioista. Eikä hitsi vie kukaan muu. Ja se tunne on ite asiassa aika voimaannuttava.

Noh mitäs muuta ku mummolle suuta. Lapset vietti hiihtolomaa isällään viime viikolla. Oksennustaudissa. Noo, otettiin sit viel revanssi tälle viikkoa uudestaan, et äitiki muistaa mitä on se helevetin yrjöpyykin peseminen. Et hii ja haa sille.

Huomenna lähtee mukelot isälleen taas viikonlopun viettoon. Ja mä pääsen siivoilemaan mukeloitten huoneita ihan itte. Lähtee meinaan säkkimiehen matkaan lelu jos toinenkin ja ihana on kun tällä erää tunne pitoisilta vuodatuksilta säästyy kun ei oo kersat läsnä. Pehmolelut lähtee kaikki pesun kautta uutta kotia viihdyttämään ja muutenkin koitan saaha vähä jotain jo eestä pakkailtua.

Yöt vietän työmaalla, mut nyt on taas äärimmäisen hyvä syy siel hengata euron kuvat silmissä. Taas jaksaa kun on mitä odottaa, haa-haa. Palkkapäivää :oD

Exän kanssa päästään ens viikolla skumpatki juomaan. On meinaa sit harkinta-aika päättynyt ja viimoinen lippulappunen lähtee käräjäoikeudelle. Ystävällisesti pyydeämme kauniisti ett tuomitsette meidät avio-eroon. Jepjep. Hullu pyyntö, mut niin se menee.

Muutenkin välit exään on jonkin verran, voiks sanoo, et lämmenneet? Et meil on niinku välit. Tuntuu että puhutaan jopa samoista asioista ja samaa kieltä. Ei enää niin et toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä. Näin ku tää jatkuski, ni hyvä juttu. Lapsistaki huomaa et ne on paljon vapautuneemmin, kun ei tarvii tapella eikä lasten tarvii "varoa sanojaan".  Niist huomas aina et ne kauheesti pohti et mitä ne uskaltaa kertoo ja mitä ei, ettei tuu väärinkäsityksiä. Jotenki siis kaiken kaikkiaan hyvä vaihe taas ja muksujenkin kanssa ollaan ihan vallan yhtä ja samaa perhettä :oD Hyvä pössis. Todellaki.

Noh, jos mä päästän teiät nukkumaan. Meen itekki. Oon kuulkaas nykyste ollu säntin ihminen ja eilenki olin nukkumassa jo 21.30. Et jospas se stressi alkaa tästä purkautumaan siltäki osin ja pääsee taas normaali eloon ja oloon kiinne. Nojoo, voikaa hyvin ja be in touch <3 <3

                                George Michael; Faith