Niin se on taas uus viikko ja uudet kuviot. Nyt sitä vois kai todeta olevansa virallisesti lomalla, kun ei oo mitään pakollisia kulkemisia enää mihinkään suuntaan. Onneks sen auton kanssa viel eteenpäin pääs..

-Juniori ja Neiti kävi kaks viikkoa uimakoulua. Hyvää se teki, kumpikin sai varmuutta hommiinsa melkoisesti. Poika oppi jopa uimistakin, mutta Neitin osalta saldo jäi lähinnä siihen uuteen varmuuteen ja rohkeuteen. Ei mee enää paniikkiin, vaikka pää vähän veden alle joutuis. Uimakoulua oli joka päivä kahen viikon ajan, 1,5 tuntia kerrallaan. Eli oikein hyvä inteensiivi paketti. Neiti kävi alkeita, Poju jatkoja. Ajatki osu jopa ihan jees, ei ollu ku puol tuntia aina ooteltavaa suuntaansa. Hyvin onnas myöski sen kanssa, et pojun kanssa samaan ryhmään oli osunu serkku poika ja plikan kanssa Leilan neitokainen, et ei tarvinnu han yksinää pulikoida vieraassa porukassa. Poikien etuna oli myös se et ku ne alotti joka päivä sen puol tuntia aiemmin, niin ehtivät vielä uimaan vapaata puoleks tunniks enneku tytöt omasta kurssistan pääs. Ja herrathan ui. Joka päivä, sato tai paisto. Nyt vaan pitäs sit jatkaa ja selvitä sinne uimaan sit loppu kesänkii ajan, ettei opitut taidot unohdu! Mut ihana et se on ohi. Kuskaaminen on vaa niin perseestä ku hermot ei ollu palautunu edellisestäkään rumbasta. Mut helpommalla päästiin enivei, kun ei ollut aamuherätyksiä, eikä tuo matkakaan maailman pisin sentäs ollu-.

-Syksyn arki rutiinitkin alkaa pikku hiljaa olemaan selvillä. Neiti kävi tutustumassa tulevaan eskariinsa ja Villahousu sai päätöksen, että on tullut hyväksytyksi päiväkerhoon. Mukava, pehmeä lasku sitten tulevaan päiväkoti elämään, kun saa siihen saakka ees sen pari kertaa viikossa kerhoilla ilman äippää.

Ja niin se lähenee. Syksy.. ja sen myötä töihin paluu. Kyllähän sille on jo joutunut ajatuksen jos toisenkin uhraamaan ja kyllä se vaan kovasti meinaa jännittää jo näin etukäteen. Helppo rasti se ei tule olemaan enivei. 5 lapsen hoitojärjestelyt ja kolmivuorotyö ei oo ehkä ihan helpoimmasta päästä sompailua, mutta onneks työnantaja joustaa mahdollisuuksien mukaan. Kaks lasta on siis päiväkodissa vuorohoidossa, mutta järjestelynsä nää kotona olevat kolme koululaistakin vaatii. Ihan ei voi näitäkään keskenään jättää puoleksi vuorokaudeksi kerrassaan. Noh, ei piä pohtia liiaks etukäteen. Pitää vaan luottaa siihen et asioilla on taipumus järjestyä.

-The Talon asiatki nytkähti piirun verran etusuuntaan. Sain tehtyä alustavan vaateen, jonka lakimies sitten jatkojalostaa oikeeseen muotoonsa. Ite vaadetta tuli sellanen 30 sivua ja liitteitä sen 80 sivua. Pikku pikku urakka siinäki oli. O_o Nää on taas näitä juttuja mitkä toisinaan jaksaa suipoo aika pahastiki... tää koko hiton valitusrumba koko hiton tönöstä. Lähinnä se, että kun sitä on yksin saanu vääntää. On kulunu aikaa, rahaa ja se vaivan määrä, sitä ei tajuakkaan enneku alkaa paperille asioita listaamaan. Ex ei ota kantaa, kysyy vaan että edistyykö tai et mitä on tehty ja millon sitä ja millon tätä. Se rassaa. Tulee toisinaan mieleen et nostaa kädet ylös ja jättää koko jupakan siihen. Et hittoako mä tätä yksin hoidan. Sit vaa tulee järkiisä, et jos tätä ei ny ite väännä ni se ei etene, et onhan se kummallekki etu, et tää tönö asia saahaan päätökseen. Et jos ees sen kiitoksen sais, kun ei muuta irtoo. Emmä odota et tätä asiaa mulle sen kummemmin korvataan, menettettyä aikaa tai vaivaa, mut niinku kiitos. Eihän oo liikaa vaadittu??

-No mutta. Jussiki tulla jollottaa. Mökkikyselyitäkin laitoin ilmoille varmaan 30 yhteensä eri paikkoihin. Tarkotus oli että tätä Jussia ei kaupungissa vietetä. Liian myöhään olin taas liikenteessä. Kolmesta mökistä sain tarjouksen ja muutamasta muuten vaa esitteitä, kun Jussin osalta oli varauskirjat jo buukattu. Halvin meille tarjottu mökki ois ollu Sotkamossa, ja hinta pe-su 400 ja rapiat euroa. Aika paljo.. ja tää siis halvin. Kallein ois ollu jonkun 950 eskoa, ja paikassa jota en ees osannu kartalle sijoittaa. Lienee Savo-Karjala suunnalla, mut ihan tarkkaan en tiiä. Mut jäi siis nyt sit mökki ottamatta. Että kas, kaupunkijuhannus vaihteeks tuli.

-Raha tilanne sukeltelee vieläki aika karuilla vesillä, mut pintaa kohti mennään. Lapset lähtee isälleen Juhannuksen jälkeen kaheksi viikoksi, et jos vaikka vähä töitä pääsis harrastelemaan, niin sais senki viimein korjattua plussan puolelle. NIin nuo raha-asiatki osaa kiristää vannetta pään ympärille. Kummasti joutuu korjaavaa liikettä hakemaan, kun yhen 3 viikkoa on ilman pätäkkää. Toimeen on tosin tultu, mut kyllä, voin kertoa et hermot ei oo ollu ihan parhaassa hapessa senkään suhteen.

Mut hey, No hard feelings. Tänään on hyvä päivä vaikka sataakin. Asioilla ON taipumus järjestyä. Väilillä vaan meinas unohtua tuokin viisaus. Onneks on näitä muistuttajia täs ympärillä

                          Anna Puu: Kaunis päivä