Töitä on piisannu. Sen päälle normaalit kokouskuviot ja jotain pitäs vissiin kotonaki jaksaa. Kevättä ilmassa ja väsyttääki niin et tuntuu. Sit viel tää jatkuvassa jännityksessä eläminen vie voimia. Oikeesti. Että vaan voi ihminen olla vä-sy-nyt. Eikä siihen auta ees nukkuminen, ihan niinku tuntitolkulla. Ihan ku ois valvonu monta yötä peräkkäin ja nukkus niit univelkoja pois. Mut ei. Ei meinaa jaksaa ees nukkumalla.

Vois tietty viel hempan mittauttaa duunissa. Sokerithan väsyttää kans, mut yllättäen mulla loppuki insuliinien käyttö täs kun sokerit oliki oikeen hyvässä kunnossa. Että vallan tasasina pysyneet. Jopa pitkäaikais sokeri. Nyt katotaan kuin hyvin pärjää ilman inskoja, et putookos tai siis tässä tapauksessa nouseeko ne sokrut kuin rajusti. Hope so not.

No mutta, aamusta taas töihin. Jos painus vaan tuonne pehkuihin. Jaksas aamusta ees nousta. Kylläpäs toi oma sänky vaan on ihana paikka!