Pentu on aina vaan yhtä ihana. Onnipoika osaa hienosti käydä pihalla pissimässä ja vääntämässä shaisset..paitsi..Jos sataa. Tai tuulee. Niinku tänään. Äiti on pomo. Kun äiti sanoo tänne, niin Onnipoika tottelee. Paitsi tänään. Onni tuntu heti aamusta tajuavan että ulkona on suorastaan koiran ilma ja kun äiti sano Tänne; niin pentu hyppäs ketteränä suoraan sänkyyn peiton alle piiloon tai poikien syliin turvaan. Uloshan ei Onnin mielestä just tänään ollut mitään asiaa. Äitipä oli sit niin julma et se tuli kantoi pihalle ihan tahdon vastaisesti. Ulkona alkoi uikutus, peppu maahan, tai ainakin melkein, koska siinähän ei ollut kiva istuksia kun maa oli märkä. Yritäpä pitää peppu irti maasta ja samalla myös kaikki 4 tassua. Päälle uikutus ja armoton pakitus koti ovea kohti. Vaan ei auttanut, lenkille jouduttiin. Lenkki oli pikakelauksella vedetty joka kerta. Onnia ei pissiminen kiinnostanut yhtään, vaan vauhti oli kova ja kaipaavat katseet kodin suuntaan tihenivät aina vaan. Kun herra totes et kotiin päin ollaan menossa, muuttui kipittely ihan juoksuksi. Niin ihanaa oli kotiin palata. Mutta ne pisut sitten..Niitä löyty lattialle jätetystä takista eteisestä, Juniorin kerhorepusta (lattialla sekin) ja vessanmatolta. Liian hyvin tämä sisäsiisteys tässä onkin vissiin sujunut. Mutta sattuuhan näitä..vauvoille.. Jospas huomenna ois miellyttävämpi ilma :o))

Torstaina oli jännä päivä. TV2 kävi kuvaamassa kantoliina touhuja. Haastattelut ja muut oli lähinnä siltä pohjalta et ku liinailu on niin kivaa. Faktat ei kuulunu selkeesti mun osioon. Toisaalta ihan jees, kertokoon faktoja enempi sellainen joka niistä varmemmin puhuu :o)) Vaikka onhan tässä tullu liinaillessa ne faktatkin vallan tiedostettua. Kaikki aiheeseen liittyvät kirjat on varmaan koluttu. Iteltä löytyy Malla Rautaparran Kantamisen kausi. Evelin Kirklioniksen Lapsi kaipaa kantamista on myös erittäin asiallinen, eikä ihan huono ollut myöskään Minni Niemeläisen Kestovaippa ja kantoliina. Että jos kaipaa lukemista aiheesta ni nuista kannattaa aloittaa! Noh, ohjelma sit.. Se tulee ulos tammikuussa. Kuningaskuluttaja on nimeltään :o)

Ja sit iski hirrrrveet tuskat. Maha oli niin kipee et oisin voinu tehä kuolemaa. Oli jo liki etten lähteny sairaalalle et mitä ovat toheloineet siel operatsioonessa. Noh, selvis seki sit ku kaksinkerroin vääntelehti pari päivää. Menkat. Ai saatana. Kipeetä on tehny ennenki mut ei koskaan tällästä. Edellisistä onkin jo aikaa..2 vuotta tai jotain..Et jos ens kuussa mennään samalla kaavalla ni polla hajoo. Polla meinaa hajota meinaa jo ajatuksestaki. En tiä vaikuttaako se sterilisaatio asiaan jotenki, vai se että väliä on taas ollu vai mikä. Mut samaa en kyllä millään haluais uudelleen kokee. En en en.

Parisuhdepokerissakin on taas ollu parempi käsi. Nyt sen huomaa kun ukkokin on ollu kotona, et kuin paljon se on töitään stressannu ja sen takia pinna ollu kotona niin mahottoman kireenä. Ei töissä ollessa ehtiny puhumaan mistään mitään eikä normaalia äänenvoimakkuutta löytyny lapsille puhuttaessa. Muksutki tuumas et onpa kiva ku isi on kotona. Niinpä. Kyllähän tuo kovasti oottaa töihin paluuta, mut jos sitä vaik muistas sit kun se aika koittaa et kotonaki on kiva olla, eikä jäis sinne töihin asumaan niinku ennen. Töihinpaluu ollu mielessä monen monta kertaa tässä viime päivinä itelläki. Kyllä se vaan näkyy ja tuntuu kun se palkka pussi ei kotona inahakkaan. 7 henkee ei kuitenkaa ihan pyhällä hengellä elä :o/ Noh, päivä kerrallaan. On se niinkin et toimeen tulee aina tavalla tai toisella, mitä enempi palkkaa tulee, niin sitä enempi myös menee. Maina-täti joskus opetti miulle lorun. Ikää oli vissiin miulla sen 5 vee, mutta muistan sen edelleen. Se meni näin:

Raha on roskaa, roska on paskaa ja paska ei lopu koskaan.

Jep. Just näin!

Mutta nyt vois yritellä ihmetellä taas petiin päin matkaamista.. Koiruuttakaan ei raatsi pihalle kuskata kun se rassu on tuosta säästä niin onneton. Mutta huomenna sit. Jos ees sade loppus!

Kaverukset:

Image Hosted by ImageShack.us