Eilinen meniki nopsaan taas. Oltiin paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen 60-vuotis juhlissa Gerbiilien kera höösäämässä. Ei musta ihan oikeesti tainnu siellä kauheesti apua olla, mutta kivaa oli. Ainaki mulla :oD Ei vaan, lapsetki tykkäs. Paikalla oli arpajaiset ja onnenpyörän pyöritystä, ihmis akrobaatteja, sirkuskoiraesitystä, poliisikoirakin kävi näytillä, hurjasti paljon koiria ja kisukin rapsutuksia hakemassa ja rivi pienempiä lemmikkejä esillä pikku lasten ja isompienkin pällisteltävinä. Oli kakkukahvia ja piirustuskilpaa ja kasvomaalausta. Onni suosi piirustuskilpailussa, Jannu voitti itelleen suloisen pehmopupun ja Neiti voitti koira käsilaukun. Ja päivähän oli täydellinen kun Neiti vielä voitti onnenpyörästä ihka oman huulirasvan :oD Siis oikeesti. Siinä sai aina ite valita mitä otti ja pöytä notkui toinen toisiaan parempia palkintoja ja tää Neiti Onnisoikee otti ja nappas sielt sen huulirasvan. Mut ettepä oikeesti usko kuin voi ihminen pienestä onnelliseksi tulla. Jannu osti omalla eurollaan arvan ja voitti ruskean peruskamman. Sillä meinas itku tulla. Onneksi äiti ihana otti kamman ja anto oman euronsa herralle jotta hää pääs veivaamaan onnenpyörää. Sieltä sit tarttuki veivaamisen jälkeen pienet käsipainot herralle ja taas oli tyytyväinen pieni ihminen. Osu oikeeseen osotteeseen neki painot.

Ja illalla piti TIETENKIN vielä käydä raksailmaa nuuhkimassa. Eihän siit taas tullu ku paha mieli ..Meinaan kun tuli kotia ja katto näitä seiniä ja lattioita taas ja pohti et nääki on joskus jollekki ollu Uusia ja Puhtaita! Ihanaa oikeesti kattoo kun se talo siellä siistiytyy muuttoa varten ja kuinka se tuntuukin niiiiin ihanalta ja kauniilta. Miten niin mulla on talokuume. Tai joku kuume. Tilakuume ehkä enempikin. Kun vaan sais sen yhdenkin huoneen lisää ni jo helpottas tänkin mamman tuska. Lehdestä lukee kämppäilmotuksia innolla mut into lopahtaa melkosen nopsaan kun katse osuu hintoihin. Hei oikeesti, ei mulla oo varaa tän päivän hintoihin. Ja voishan tästä isompaan vuokrallekkin muuttaa MUTTA. Meil on nyt juur meiän kokoset asumismenot. Halavat sanosinko. Ja ihan keskustassa. Jos tästä mobilisoituu, niin isomman kämpän vuokratkin alkaa oleen niin korkeita, että järkevämpää ois se oma ostaa. Samoilla kustannuksilla melkeen menis. Mutta ne hinnat. Ainakin tässä kaupungissa ne on taivaissa. isäntää taas ois vaikeeta liikuttaa muualle. tai no..vaikeea ja vaikeeta Herra kun n toisinaan toista ja mieltä ja toisinaan sitten ei. Eli siitä ei ihan aina ota selvää. Se Ruotsinpyhtää kyllä kummasti kiehtoo omalla maalaismaisella tavallaan. Ja siel on hinnatkin jotakuinkin kohillaan..vielä.. Kun motari alkaa olemaan kohdallansa, niin veikkaan et sielläkin tuppaa nuo hinnat pompsahtamaan yht äkkiä yläviistoon.

Summa Summarum, tilaa tarvitaan, mut kai mää tässä vaan hermoni menetän viel pari vuotta ja tilanteen tarkastus jahka Villahousu on sen ikäinen et äippä lähtee taas töihin. Jos sit ois sitä pätäkkääkin ihan eri tavalla kun näillä minimi äippärahoilla. Ja kohtahan noi isommat alkaa olee siin iässä et muuttavat kotoota jo pois, et ku tarpeeks oottaa ni onhan sitä tilaaki taasen, hah. (hei muutama vuos...muutama tosiaan)

 

Mutta juu, kotiäidin päivän kohokohta; Posti tuli !! Tää lähtee kaffen keittoon ja postia availemahan.