No plokihiljasuutta se vaan taas väkisten pukkaa. Johtunee paristakin seikasta, joita en käy nyt sen kummemmin tässä erittelemään. Ehkä jo hetken aikaa ilmassakin riippunut asia kävi todeksi. Avioeropaperit on täytetty ja sen kanssa nyt edetään. Miten? Sen aika näyttää. Olo on tyhjä, takki on tyhjä ja pään sisällä on pelkkää tyhjää. Helpottaako, niin sen näyttää aika ja vain ainoastaan aika. Tylyltä näytti teksti käräjäoikeuden paperissa, että pyydämme tulla tuomituiksi eroon. Prosessi, jonka vaikutuksia ei osaa edes aavistella. Toivottavasti asiat saahaan sovittua hyvässä hengessä, eniten pelkään lasten puolesta. Lasten jaksamista. Ja kun on tää talokin. Mies ei halua tähän jäädä, joten minä jään lasten kanssa jos saan taloudelliset asiat siihen jamaan että se on oikeasti edes mahdollista. Olisi rivoa suorastaan lähteä taas repimään lapsia uusiin kuvioihin, uusiin kouluihin ja kaveripiireihin. Et jos vaan puitteet järjestyvät, niin tässä ollaan ainakin tovi.

Nyt vaan sit ootellaan aikaa lastenvalvojalle ja koitetaan saaha viralliset asiat hoidettua. Helppoa ei tuu olemaan. Pitkä aika ehittiin kuitenkin yhdessäkin olla. Naimisissa oloa tulee nyt 13 vuotta, yhdessä ollaan oltu sen 16 v näin nopeesti laskien. Mutta aina ei elo mee niinku toivos. Ikävä kyllä. Että elämä on ja se on ilo joka elättelöö..??

                                                 Queen; Show must go on

 

Ja pohjasta kiitokset Tiialle !! --> TIIAN POHJAT