Kun on väsy, niin on väsy. Mut ei vaan uni tuu tai sit ei malta nukkua. Ongelma se on tämäkin. Samoilla silmillä mennään tunnista toiseen. Kierrokset vaan kovenee.

Muuttoa on nyt tehty kuun vaihteesta asti. Yksin. Tai no, melkeen. On mulla täällä 4 apumuuttomiestä, jotka ei vedä muuttokaljaa ja hoitaa hommansa pyydettäessä. Ja tyttönen toimii työnjohtajana, et hommansa kullakin. Mutta yks 60km per kuorma ei oo ihan sieltä hehkeimmästä päästä. Voiton puolella toki ollaan, mut voi kiasus kun ottaa voimille. Selkäranka huutaa hunajaa ja joka lihasta särkee. Selkä tykkää kyttyrää patjalla nukkumisesta. Eli täällä vanhassa kodissa on vielä patjat (ja pesukoneet)  joilla ois tarkotus kölliä johonkin asti. Kai siihen kun koulut loppuu ellei koulut saa sovittua jotenkin sitä että vaikka meiltä kirjat muutettas nyt sinne kaupunkiin x, niin lasten koulu ei vaihdu kesken lukukauden. Katotaan miten käy. Huonosti, voisin veikata..asiat on menny meinaa aika putkeen viime aikoina :o/ Mut joo, onneks on tila-auto joka imasee uskomattomia asioita kitusiinsa ( ja hajoilee siinä sivussa :o/ ) Yhen paketti-auto kuorman sain heivattua ihanan Outin avustuksella. Eipä täällä oo ku kahteen paku kuormaan ainekset ku kaikki muu tosiaan kulkee omalla pilikalla. Että joo. Ihan jees. Joskus ois tosin kiva ku ois sitä muuttavaa porukkaa ympärillä enempiki. Mut menee tää näinki. Ei tartte auttaa. Voisin lyyä vetoa, et ku muutto on pulkassa ja putkessa, ni voi olla melkosen kova turnausväsymys päälläsä. Jos sit sais nukkua. Nukkua. Ja Nukkua. Omassa sängyssä, oman untuvatäkin alla. Ah ihanuuttaa. Siinäpä unelmia nyt alkuusa.

Tän päivän hehkein kohokohta oli varmaanki, ku saatiin lasten kerrossängyt uudessa kodissa kasaan. Apuun tuli paras ystäväni kahen tenavan kanssa ja homma saatiin hienosti hanskattua. Vähänkö oli meinaa ihkuu suorastaan! Kohta päästään jo olemaan öitä myöten uudessa osotteessa.

Naapurin mummukka kävi tänään oven takana. Tai siis ite asiassa könys ihan sisään asti omin luvin..ja mää huolestuin et sil on joku hätä hätä. No olihan sil..tavallaan. Se päätti vähä porata sateisen aamun kunniaks. Jaa että miksikö? No kun me muutetaan pois. Kyttääjä..eiku.. "Ihan vaan, kun miehelle sanoin, että ihan kun oisin sieltä ikkunasta nähny muuttolaatikoita ja piti tulla kurkkaamaan, en minä ketään tarkkaile, mutta satuin vaan näkemään ja siinä me sitten mietittiin että kyllä ne nyt taitaa muuttaa." Sarjassamme avautumista. Ihan herttanen tapaus, mut eipä voinu esim. kyläkaupassa vastaantullessa aiemmin edes tervehtiä. Pelkää kuollakseen et me myydään talo joillekkin riekkujille, kun itte OLLAAN OLTU NIIN RAUHALLISIA ja HILJASIA :oD Voi mahtavuutta. Jotain positiivista :o))) Ja lapsetki on kuulemma niin hyväkäytöksisiä ja kohteliaita. Nii onki, ne on mun muruja <3

No mutta, jos sitä tyynyä kohti koittas kallistella. Me varmaankin vielä tapaamme?? :o))

                          Kim Herold; Panic in the kitchen