Villahousullekkin löyty diagnoosi. Ei pelkkä tylsä tavis flunssa, vaan...tadaa... Vauvarokko. Kuumeilu loppu eilen ja tänään napsahti näppylät. Että joo, kohta tääki on onneks ohi. Nyt on kylläkin jo nukuttu aika hyvin eikä itketäkkään enää niin paljoa. Alas ilmaantu se kovin jo kaivattu poskihammaskin, eli tais mennä osin samoilla huudoilla..? Yks poskihammas viel ylhäältä uupuu.

Herra on kovin ja paljon innostunu matkimaan kaikkia sanoja. Naurattaa oikeen ku matkii ku papukaija. Koiraa se on on kova poika komentamaan; Onni Onni Onni älä älä älä. :oD

Askelia otetaan jo ilman tukea pidempiäkin pätkiä, mutta vieläkään ei rohkeus ole riittänyt niin pitkälle että vois sanoa että meillä kävellään. Meillä siis vain otetaan askelia.

Ihhahhaa on ihan favorite biisi, ja sitä on kiva lauleskella itekkii. Kerhoon kun mennään, niin het alkaa Ihhahhaan hoilotus ja hokeminen.

Mitäpä muuta. Iso poikahan tuo jo on, vaikka onki toivottavasti viel tovin äitin vauva :o))

                                    Ihhahhaa; perinteinen lastenlaulu

 

Image Hosted by ImageShack.us