Taustatiedoksi kerrottakoon, että toimimme tuki/ystäväperheenä kahdelle maahanmuuttaja perheelle. Toiseen perheeseen kuuluu Äiti ja kaksi lasta, ja he ovat kotoisin Myanmarista. Maa jonka Burmana tunnemme. Kielenä toimii yleensä englanti ja sekin toisinaan on varsinaista hepreaa.

Toinen perhe taas on kotoisin Sudanista, Äiti, Isä ja kolme lasta. He ovat jo vähän kauemmin Suomessa asuneet ja suomen kielikin jo taipuu auttavasti. Parempaan päin anyway.

Kulttuureilla on eroja mahdottomasti ja toisinaan niiden yhteensovittaminen on melkoista akrobatiaa. Käsitys ja käsitteet asioista vaihtuu myös heti lennossa, kun on kyse muun maan kansalaisista. Joka maalla tapansa ja tyylinsä toimia ja elää. Mutta otsikkoon..

Otsikon mukaisia tekstiviestejä tupsahtelee puhelimeen toisinaan. Pohdi ja pähkäile siinä sitten et mistä mahtaa sillä erää olla kyse. Tän päivän viesti kuului; Get my children. Siis what the f***, mistä, mitä kuka ja häh. No, kaikille viesteille löytyy selitys aina ennemmin tai myöhemmin. Yleensä myöhemmin.

Tällä kertaa selvisi, että lapset olis pitäny hakea päiväkodista, kun äiti oli unohtunut asioille Helsinkiin. Ainoa vaan, että itse en ollut puhelimen ääressä, kun puhelin on soinut ja toisen tukihenkilön hän oli saanut kiinni. Yritäppä siinä sit setviä, et miten Suomen päivähoito toimii. Kun täällä lapsia ei todellakaan luovuteta ihan kenelle vaan. Kuka vaan ei voi vain lampsia päiväkotiin ja ilmoittaa et ottasin tänään nää ja nää kersat matkaani. Noh, äiti sit kampesi junalla Helsingistä pika vauhdilla, ja haki lapset itse. Normaalin 15.00 haku ajan sijaan, kello olikin vaan jo miltei 18.00 tai vähän ylikin..

Please put the light on oli ensimmäinen viesti joka sai tosiaan pohtimaan et mikä onkaan homman nimi. Yleensä viestien takana on todellinen hätä kuitenkin, mutta ei aina niin selkeä "hätä" hätä kun me sen ymmärrämme. Kun ei päässyt edes takas soittamaan heti ja kysymään selitystä. Selitys tuli seuraavana päivänä setvimisen jälkeen. Rouvalta oli palanut lamppu makuuhuoneesta ja se oli pitänyt vaihtaa. Aivan vieras toimenpide ihmiselle joka on oppinut elämänsä elämään viidakossa ja vuorenrinteillä ilman sähköä. No, Suomessa kun ollaan niin tämähän oli todellinen hätä tapaus. Isännöinti yhtiön edustus oli sitten käynyt lampun vaihtamassa. Todellakin.

Lisää "hyviä".. Please call an ambulance. Viesti joka miltei sai veret seisahtumaan. Oltiin reissun päällä, ja yritin soittaa takas päin, eikä rouva vaan vastaa puhelimeen. Siinä vaiheessa käänty auton nokka kotia kohti ja kaasu pohjassa painelimme katsomaan mikä on hätänä. Huolissani sain naapuriin yhteyden, josta meni mies jo tsekkaamaan et mistä vois olla kyse. Noh, olihan siellä hätä. Päänsärky oli alkanut vaivaamaan. Oli jo 15 minuuttia vaivannut, ja mielipide oli että ambulanssilla on sairaalaan päästävä apua hakemaan.  Että jepjep, hätänsä kullakin. (kiittelyä saa suomalainen sairaanhoito. Ei tälläistä palvelua joka maailman kolkassa saakkaan, ja kun lääkäri kerran on käytettävissä, niin sitähän käytetään. Lääkäri on jumala näissä kulttuureissa.)

Nykysten ei jaksa kauheesti murehtia viestejä etukäteen, kun koskaan ei voi tietää mikä onkaan loppu tulema. Niin on erilaisia käsityksiä asioista, eikä ne siitä helpota kun vasta täällä elämisen kautta. Kyllä se siittä, oppiihan sitä jäyhä suomalainenkin paljon uusia juttuja näiden myötä :oDD Murheensa ja ilonsa kullakin :o))