Viime yö oli iiiiii-han helvettiä maan päällä. Pääsin nukkumaan, tai siis kuvittelin pääseväni n. 02.00 tietämissä. Ehdin torkkua vartin kun Jannu tulee ilmoittamaan olevansa ripulissa ja oksentaneensa keittiön lattialle. Hemmetinmoinen siivo. Koko keittiö yrjön vallassa. Matto kokonaan ja kaikki, siis ihan kaikki seinät roiskeissa n. 15cm maasta ylöspäin. Noh, eiku siivoomaan. Tunti vierähätää, ja helposti. Seuraavan kerran pää painuu tyynyyn 03.15. Taas herätys. Villahousu karjuu ku viimosta päivää. Mikään ei herraa rauhoita, eikä syytä tahdo löytyä. Siinä sit huudettiin kilpaa. Äiti ja Villahousu keskenään. Viimein syvä hiljaisuus ja pää painuu tyynyyn. Katsaus kelloon kertoo aamun olevan ovella. Kello käy 04.45. Ja kas. Herätys 5.15 ja itkussa mielin totean et kohtahan se ois oikeesti jo noustavaki. Villahousu karjuu taas. Siinä sit itkettiin kilpaa. Herraa ei saa rauhoitettua millään. Kello soi 07 ja paiskaan siinä vaiheessa koko herättimen melkeen seinään. Itkettää ja kiukuttaa ihan hirveesti. Väsymys on jotain ihan ultimaalista. Saan muksut ylös ja Esikoinen ihana vie Juniorin eskariin. Neitille vaatteet niskaan ja ja ollaan lähtökuopissa kerholle. havahdun siihen kun Neiti varovasti kysyy et pitäskö jo mennä. Tuli torkuttua ruokapöydän pintaa vasten, mutta ehittiin kerholle hienosti. Eipä siinä ku kipin kapin kotia. Paleltaaki ihan simona, varmaankin kun väsymys on niin hurja.

Jätetään Villahousun kanssa kerhoilut väliin. Tumppaan herralle aamupalat kitusiin ja mennään nukkumaan. Seuraavan kerran herään 5 min ennemmin kun Neitin kerho loppuu. Parin tunnin tirsat tuntuvat taivaallisille. Ehdin hakemaan neidin hädin tuskin. Sieltä kruisaan allekirjoittamaan viimeviikkoisen kokouksen pöytäkirjaa ja taas kaasu pohjassa hakemaan Jannua eskarista. Sieltä suoraan sairaalaan hakemaan rautajalka isäntä kotiin ja eiku ruuan laittoon. Sen jälkeen ei silmät enää meinaa tulitikuillakaan pysyä auki vaan on pakko painua "hetkeksi" pehkuihin. Siinäpä se muutama tunti menee ja taas helpottaa. Saatiin siivoilutki aloitettua ilta hämärissä, jos vaikka huominen vois olla ihan vaan lepopäivä sen suhteen. Kauppareisun lomassa käytiin Lauran kanssa vetämässä kunnon maitokahvit kitusiin kulmiksessa. Ah, kun teki hyvää ! Olla ihan ilman ketään ja juua kahvi rauhassa ja löpistä niitä näitä ihmisen kanssa joka tajuaa ajatukset puolesta sanastakin. Apteekista hain isännälle hevoskuurin. Ei maksanu KU 90 e O_o Voi juutas. Nyt vaan kauhulla ootellaan sairaala laskuja. Sekä mun että ukon. Voip tehä hyvän loven ja taitaapa ne etelän lomat jäähä ihan vaan haaveeks ihan niinku hetkeks aikaa. Todellaki.

Noh, ukko siis kotiutu. Rautaa on jalassa liki puol metriä. Nyt mennään kepeillä ja sairaslomalla eteenpäin ainaki 3 kk ja sit ihmetellään jatkoja. Rautaa poistetaan jalasta n. 2 vuoden kuluttua leikkauksessa, eli ihan tälläiseksi se ei jää. Kipsiä jalassa ei nyt ole.

Että näin täällä, palataan astialle ja pitäkeehän blogistania pystyssä!

We call it Reilu Meininki :

Image Hosted by ImageShack.us