Olotila on ilmava. Eiku sekava. Ja väsyny. Ja jokseenki turhautunu. Tää päivä oli taas niin loisto esimerkki näistä päivistä joitten läpi tulee vaan livuttua. (lipua, livuta, hahha, kielikukkanen kerrassaan. Kai tästäki joku kielinero mut lynkkaa. *muistelee viimosinta blogiselkkausta sanasta havisis* :oP Terveisiä vaan.)

Jaa miten nii ajatus hyppii..?

Lehdessä oli muuten työpaikka auki. Ettivät kaupungille kriisiperheitä. Et jos hakis siihen hommaan sit..? Mä oisin just sopiva.  Eiks siit saa jotain ylimäärästä bonusta ku noit kriisejä on paljon, tienais siis ihan hirveesti?? Mitä HäH???? O_o

Mut aamu. Sitä ennen oli yö. Nukuin vaakatasossa, tai ainakin pyöritin lakanoita levottomana. Eikä oo ees täyskuu. Ollu siis ainakaan viimoseen kahteen viikkoon, ku niit lakanoita on tullu rypisteltyä silmät seisoen.  Katon kelloa viimosen kerran puol viis ja sammun. Herätäkseni siihen et ollaan nukuttu pommiin. Ei oo pommitettu ainakaa vuoskausii, ja voi rassaus mikä paniikki siit sit tuliki. Kello oli kymmentä yli kaheksan. Pakko oli painua suihkuun, ku tukka seiso suorastaan likasena päässä. No siin meni se kaks minuuttia, mut liian kauan enivei. Ja mun selkä on muute KIPEE. Koululaiset sain potkittua hereille, ainoo myöhästyjä oli Juniori, jonka kanssa aamulähdöt ei oo sujuvia koskaan vaikka se heräis mihinkä aikaan tahansa. No aamupalaa ääntä kohti lennossa, Neiti pukee bikineitä ja hellemekkoa ekan pakkas yön päälle eskarivaatteiks. Vähä meinaa ahistaa ja aikaa kuluu.. Kiirekiirekiire. No selvitellään tiemme bussille, juokseminen sen ahistuksen päälle ei ois enää tullu kysymykseenkää. Bussikuski ajaa eskarille kaahatessa pysäkin ohi, mutta ystävällisesti tajuaa mokansa ku huudan ku hinaaja takaovea potkien ja päästää meiät ulos liikennevaloissa punasissa seisten. Ei paljoa ohi pysäkin onneks kuitenkaan. No kiiruusti eskarille, jossa kuinka ollakkaan tapahtumapäivä ja Neitillä ois pitäny olla evästä ja juomapulloa mukana. No ei ollu. Ei ollu edes reppua tai saatikka ulkohousuja. Mut me sentäs kerittiin enneku ne lähti sielt eskarilta liikenteeseen...eiks se oo aika hyvä?! Neitin syyttävä katse, et sä et äiti muista mitään ja eskari tätien säälivä katse, et toi emäntä on nyt kuutamolla niinku tosiaan. No viksu äiti..? Ulkonahan siis tosiaan oli kylmä. Eskari myös on koulun kanssa samoissa tiloissa.. Äippä hilpasee koulun puolelle löytötavara laariin kaivamaan Neiti armaallensa jotain paksumpaa housua päälle. Ja sieltähän löytyy juur melkeen sopivat ulkohousut. Ehkä 20cm liian pitkät ja mallia pojat, mut no can do. Pakko kelvata. Pika kipitys takas eskariin tuuppaamaan Neitillle pöksyt ja perässä roikkuu Villahousu räkä poskella ja huutaen et mul on kakkahätä. Neiti ei edes laita housujen pukemista hanttiin, kun se näkee äipän ahistuneen ilmeen. Jätän Neitin suoriutumaan housuinensa, ja juoksen pihalle Villis kainalossa, enneku isompi hätä on pöksyissä. Vessat ovat siis ulkona joo. Kuoriudutan vaatteista ku jätkä nauraa ettei mul ookkaa hätä. Hiki valuu, itkukaan ei liene kaukana siin kohtaa.

Lähen lantustamaan kauppaan. Ei kiire. Enää. Vähä horjuva on askel, kun aamupala on tietenkin jäänyt kiireessä iteltä syömättä. Kaupassa koitan epätoivon vimmalla maksaa ostokseni kirjastokortilla, enkä yhtään meinaa tajuta kun kassatäti ei sitä huoli. No kotiin kävellessä meinaa silmät sulkeutua ihan väkisin. Villahousu nukahtaa rattaisiin, vaikka kello ei ole edes kymmentä vielä.

Päästään kotiin ja saan kauppakamat paikoilleen. Soittelen autokorjaamoon jossa luvataan auton olevan korjattuna tänään. Huh helpotusta. Paitsi et parempi jättää nuolasematta.. On sitä ehitty jo kaipaamaanki.

No saan koiran lenkitettyä ja pyykkirumbaa vain hivenen selvitettyä, kun onkin taas jatkettava taivaltamista eskarin suuntaan. Villis nukkuu edelleen-. Pääsen ehkä 100 metriä etusuuntaan, kun miut yllättää aivan armoton raekuuro. Ollaan bussipysäkin likellä ja bussi ajaa kohti. No määhän sinkoan ohjuksena bussille ja kuinka ollakkaan jopa kerkiän. Mutta toistamiseen saman päivän aikana..bussi kuski ajaa vika suuntaan. Tajus sentää ite mokansa ja kiroilee komeasti, ja kääntää bussin lähimmässä liikenneympyrässä oikeelle reitille. Märkää mammaa jo naurattaa moinen episodi. Selvitään eskarille ja saan armottoman nipun kotiläksyjä täytettäväksi. Pitää haastatella lasta ja kirjoitella omat ajatukset muutamalle paperille. Kasvatuskeskustelun tueksi tulee tuo paperi. Ei muuta, mut se pirun paperi pitää olla huomisaamuna täytetty. Ja housujen palautus takas löytötavaralaariin. Kiitos lainasta, sinä unohteleva urho..

No lähetään eskarilta heittämään kierros kaverin kautta kotiin. Villahousu herää matkalla, nukuttuaan kolmen tunnin ehkäpä riittävät pikku päikkärit.. Neiti saa kyläpaikasta uuden repun ja Villahousu kasan kenkiä. Jee. Kotimatkaa kestää taas ikuisuuden, mutta kotiin selvitään viimein joskus iltapäivästä. Olen aivan kuollut. Vain puolikas kävelyä normipäivästä, n. 6km, mut viddu ku se tuntu taas liian pitkältä matkalta tollasen ilokseen kävelevän pikku neitin kanssa O_o Ruuanlaittoa ja muka siivousta. Paitsi et mä en ehi syömään, ku kakrut järkkää muuta puhdetta. Mut em mä mitään muutakaan ehdi tekemään, kun pitää lähteä Esikoisen vanhempainiltaa aikaansa viettämään. Onneks saan kaverilta kyydin, ni jää hölkkääminen tän osalta väliin. Katson sen ikäänkuin velvollisuudeksi mennä, kun tälle syksyä on joka ope ja kuviot lapsilla vaihtuneet. Mut positiivista; nyt on 4/5 vanhempainilloista jo takana. Vain Villahousun iltamat jäljellä.Wuhuu. Puhelu autokorjaamoon. Joojoo, auto on iltapäivästä varmaan valmiina. Soitan ku saa hakea. Ei muuten soittoa sit kuulunu. Hemmetti.

No istuessani koululla puhelin raikaa. Juniori muistaa tekstarilla; Matartensunabualaksyissa. Eipä siin sit mitään. Asia on selwä ku sipuli. Ja vanhempainvarttia pitää varata. Kahden lapsen vartit onkin jo olleet, mutta Esikoisen on nyt sitten ensi viikolla, Neitin kasvatuskeskustelu huomisaamuna ja Villiksen päiväkotihaastatteluun tulee aika. Ne on siis todellakin vaiheessa vieläkin. Hammastarkastus unohtu Jannulta,(äiti unohti...) Villikselle ja Neitille pitää varata ajat ja Jannullekkin nyt siis uusi aika oikomishoidon tarpeenmääritystä varten. Neuvolatkin pitäisi varata ensi kuulle kummallekkin nuorimmaiselle. Jannun kouluterveydenhoitajan tarkastus oli, ja herra viidesluokkalainen on nyt 172cm pitkä O_o Esikoisen tarkastus on kai vasta ensi vuonna, eli yksi muistaminen vähemmän. Ja nii mihis mä jäinkää..

No selviin kotiin ja kello onkin jo melkein yheksän. Äiti on vähä väsyny eikä paljoakaan nälkäinen tai kiukkuinen. Ehei O_o  Jannu on kadottanut pyöränavaimet, ja joutuu kävelemään kouluun. Ja sekös herraa kiukuttaa. Esikoinen on sentään ruokkinut edes itsensä. Juniori tarvitsee läksyjen tarkistusta ja apua äikässä. Tavuttaminen alkaa luonnistumaan hyvin, mutta ällihän tuolla on tehtävien ja luetun ymmärtämisen kanssa kalliolla ihan täydellisesti tänään. Omat hermot niin hapella, et ei millään jaksas koko kieppiä rautalankaakaan käyttää. Lopulta pikku-ukko tajuaa jujun ja heittäen tekee läksyt loppuun. Iltapalaa kitusiin ja  nukkumaan. Neiti on sammunut sillä aikaa sohvalle ja Villahousu tanssii sambaa keittiön pöydällä-. Siis kuumeessa ja nuhanenänä oleva pikku mies. On muuten tosi väsyny ja hiljanen noin niinku kipeenä O_o No eipä siinä. Nälkä ois äipällä jo kova, mut väsymys viel kovempi. Ei jaksa salaattia suunnitelmista huolimatta vääntää ja sen korvaa purkillinen tonnikalaa ja kurkun pätkä. Villahousu heiluu ku heinähanko ja pitää älämölöä. Ei puhettakaan nukkumisesta. Lopulta jäbä tilttaa ja mitä onkaan kello?? No hitto ykstoista. Eli huomisaamusta taas ainakin pikku miestä väsyttää.

Nojoo, sit pääsis äippäki nukkumaan, mut ku mennään tarpeeks yli, ni ei muuten väsytäkkään enää. Rästihommia ois enempi ku laki sallii. Mut mammapa tällää perseensä tuoliin ja rustaa blogia. Että joo.

Neitin kasvatuskeskustelu ois aamusta, arvatkaa onks ne laput täytetty?? Esikoisen ois pitäny leipoa tänään sämpylöitä, äidin valvoessa kovana tekosia, ei muuten oo leivottu.. Arvostelu odottaa..ainaki huomiseen sen osalta. Juniorin ope tilittää reissuvihossa, et ois hyvä jos äiti istuis vallan vieressä äikän läksyt, ettei poju tipaha kärryiltä. No tulihan ne istuttua juu. Tekemättähän ne muuten ois. Ja Wilmaankin pitäisi kirjautua vaikka joka päivä, kun koulun tiedotus ja arvioinnit kulkee sitä kautta. Jaa millä ajalla mä seuraan kolmen kakrut wilmojaki viel täs huiskeessa? Ja ois kiva jos äiti ehtis Neitin liikuntaseikkailun läksyt myös yhdessä tytön kanssa tekemään. Ja Jannu huutelee viel petin pohjalta et "luit sä äiti ne laput siin keittiön pöydällä? Ne pitää huomenna palauttaa allekirjotettuina.." Voi sylvi. M Ä    E N    VAAN  J A K S A.

Ja tää kämppä.. Hätäseen mahtuu ovesta vie sisää. Bobcatilla sais vetää sellasen uran tohon jos ihan olkkarin sohvalle asti meinais päästä. Ja ne märät pyykitki siel koneessa oottaa viel ripustajaa. Että niitä ylimääräsiä tunteja vuorokauteen lisää PLIIIS. Mut hei.. elämähän oikeen helpottaa kuukauden päästä suorastaan, buahhahhahhahaaaa. Niin ne väittää jotka tietää asioista paljon. Mä siis lähen töihin. Hoitovapaa loppuu. Et lisääppä tän paskan pyöritykseen viel yks vuorotyöki, ni kakku onki valmis.

Että älä tule paha kakku, tule hyvä kakku.

Että näihin tunnelmiin. Nyt tää nukkuis. Jos sais unen päästä kiinne. Paitsi et toi koirahan on viel käytettävä lenkillä.