Viimein alkaa tärinätki oleen ohi. Kevyttä yläpilveä tai jtn. Kovin skitsofreeninen fiilis.

Eilen sain lapset kotiin. Jokseenki heikolla hapella mentiin, mut elävänä jo iltaa myöte. Suihkussa kävin illalla keskustelun herra 2 v:n kanssa. Koita sinä sit esittää välkkyä ja olla jutuissa mukana. "Missä äitin pippeli??"" No eiku äitillä on sellanen pimppa, äiti on tyttö, pojilla on pippelit ja tytöillä ihan muuta. " No siinä vaiheessa herra 2v nousee kylvystä esittelemään miehuuttaan ja huutaa että "kato kato, mulla on pippeli, mä oon poika. " Ja ihanat röhönaurut päälle.  Näin se on hänelkii se peli avattu.. Tajuttu, et pojat on poikii, ja tytöt on tyhmii, niinku isommat meillä sen asian esittää. Ja että tuossa vaiheessako seki jo tapahtuu??? Mitä me ollaan ja mihin meitä kasvatetaan. Tytöiksi ja pojiksi. Ja se riemukas tajuaminen, et sä et oo niinku mä. Voi jummi. Ei se oo enää vauva.

Aamusta suhistiin koululle. Ekaluokkalaisen vanhempainvartti opettajan kanssa. Taas nousi fiilikset sen sataseen, vaikka koko ajan kuvittelinkin haisevan vanhalle viinalle ja näyttäväni kaikkea muuta kuin pirtsakalle pikku äidille. Mutta aiheeseen; Pojan koulu sujuu. Lukemaan on oppinut ja kirjoittaminenkin onnaa. Laskemisessa on suorastaan haka. Luku ja kirjotustaito on uusinta uutta. Ennen joulua luki vielä välitodistuksessa että tarvitsee runsaasti harjoitusta. Vaan niin se naksahdus kävi ja homma alko ku salama kirkkaalta taivaalta kulkemaan. Siitä sai paljon kehuja. Eikä opella ollut valittamista enää muutenkaan, tainnut pojalla eron jälkeinen ahdistus helpottaa. Puhuminen on auttanut ja aika. Aika on kumma lääke joka auttaa pitkässä juoksussa melkein aiheeseen kuin toiseenkin.

Seuraavana etappina olikin sitten Neitin neuvolalääkäri. Asiat melkoisen mallillaan sielläkin suunnassa. Yhdestä asiasta tuli ryöpytystä enempikin, ja se oli Neitin painonkehitys. Kuulemma kovin yleistä eronneiden lapsilla, että hypähdys ylemmälle käyrälle tapahtuu. Siinä kohtaa kun tuo lause karkas lekurin huulilta, tapahtui myös hypähdys omassa sydän alassa. Olisinko jotenkin voinut asiaan enemmänkin paneutua ja estää. Laihduttamaan Neitiä ei toki laiteta, mutta kaikki mehut ja namit on nyt kiellettyjen listalla. Eli aloitetulle karkkilakolle löytyi noin sata lisäperustetta, ikävä kyllä. Eipä lapset oo kumma kyllä ees kritisoineet vuoden alusta voimassa ollutta stoppia. Makeet on pannassa ja pysyy. Tyhmä äiti, mut hyvä syy. Sitä on kavennettavaa itte kullakin jonnii verran :oS

Sit vetästiinkii safkat taas naamariin ja ajeltiin kummilaan kyläilemään. Pääsin kokemaan jotain sangen erikoista... Meinaan talon isäntä ilmaantu kotiin ja rupes kahvin laittoon. Ja kohta tuliki ilmootus et mä mitää kahvia keitä, ku teen teille eka piirakkaa !! Hei kelatkaa.. mies keittiössä leipas ihanan omenapiirakan ja sit päästiin kahville uuni tuoreen herkun kanssa. Vois sanoo täs kohtaa et siin taloudessa on tainnu koulutusta saada muutki ku koirat :oD Tai sit on muuten vaa sitä piirakan laittamista tullu harjooteltua ... :oP Hyvää oli, anyway; Kiittää ja kumartaa asianosasia.

Kotiin selvittiin jäljessä normaalista aikataulusta.. Liian myöhään siis. Mutta lapset meni kiltisti petiin ja Villahousuki saatiin nukkuvana autosta sänkyyn. Rauhallisesta illasta on ihana siirtyä unenomaiseen yöhön. Jos sitä sais vaik nukuttuaki.

                     Simply Red; Stars