Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


keskiviikko, 14. toukokuu 2014

Arki, arki, armas Arki.

Pohtinu tämänkin blogin hautaamista kerran jos toisenkin. Silti sitä vaan joskus joutuu kaivamaan osoitteen muistista ja vaivaamaan aivolohkojaan miettiessään salasanoja ja jos onnistaa niin sisälle päästyään vielä ihmettelemään kojelaudan toimintaakin. En liene täysin muistisairas siis, kun tähän saakka on päästy. Kirjoituskerrat on harventuneet alkuajoista huimasti, oravanpyörä vaan kiihdyttänyt menoaan. Joskus ihan kaipaan sitä seesteistä (?) eloa ja illan istumista tietokoneen kanssa blogimaailmoissa. Ehkä taas, jonakin päivänä, herää tämä blogi vielä uudelleen henkiin? Ei pysty lupaamaan, mutta toiveissa on.

Elämmä jännittäviä aikoja. Sellanen elämän kevät kulkee kesää kohti jottei mitään rajaa. Olen valmistunut!! Sain siis uuden ammatin. Eli sehän tarkoittaa sitä, että reissaaminen koulunpenkille on päättynyt, ja työt kuudessa vuorossa väistyneet. Ei enää omien töiden ja harjoittelun lomittamista keskenään, ei enää unettomia öitä ja liian aikaisia aamuja, eikä "ylimääräisiä" kilometrejä tien päällä mihinkään suuntaan. Olo on vieläkin huojentunut, mutta täysin epäuskoinen. Polla ei vaan ymmärrä, että kaikki on suoritettu ja ahkerointi on viimein palkittu. Kai se pääkin joskus tottuu uuteen ajatukseen.

Kevät on ollut huippua aikaa. Ollaan ehditty lasten kanssa viettämään yhteistä aikaa enemmän kuin koko opiskeluaikana varmaan yhteensä. On sitä vaan ootettukin!! On käyty uimassa, lilluttu kylpylöissä, kateltu leffoja, keilattu, tehty pihahommia, pelattu, siivottu ja ihan vaan nautittu olemisesta. Ja siis kaikki yhessä <3 Sitä nyt vasta osaa ymmärtää sen ajan vähyyden, mikä on koko opiskelu ajan vaivannut. Kuinka tehokkaasti tuollainen töiden ohessa opiskelu onkaan oikeasti imenyt kaiken ajan, kuin ihan älyttömän siivun jaksamista tuon reilut pari vuotta. Ihan hukkaan heitettyä aikaa se ei toki ole, mutta kaikella on ollut hintansa. Onneksi se on ohi! Näillä tiedoilla, jotka nyt päässä pyörii, en edes harkitsisi aikuisopintoja, enkä ainakaan työn ohessa. Työharjoitteluiden määrää en ollut opiskelemaan lähtiessä osannut edes kuvitella, se oli ehkä se isoin yllätys kaiken kannalta. Vaikka olet samaa alaa tahkonnut elämästä toistakymmentä vuotta, kuluu työssä oppimiseen palkatonta aikaa lähes vuosi. Se on muuten 5 lapsen yksinhuoltajalle melkoinen määrä suomeks sanottuna helvetillisen vähävaraista aikaa. Mutta pohja saavutettiin ja sieltähän ei ole kuin se kuuluisa yksi suunta. Ylös.

Nyt taidan laahata persiini koirien kanssa lenkille. Aurinkoa sydämiin <3 <3 <3


 

lauantai, 18. toukokuu 2013

Voe mahoton...

Vuodatuskin uudistunut, että hyvä jos tänne enää osaa kirjuuttaakkaan :P Mutta aasiaan tai lähi-itään mars.

Viides Villahousu, tuo murun muzzukka ja pienin pahnanpohjimmainen ei oo sit enää vauva. Ei ainakaan luvannu enää olla. Herra kävi viime viikolla tutustumassa KOULUUN! Siis mun vauva lähtee syksyllä kouluun!!! Mä en vaan voi käsittää. Mihin tää aika juoksee?? Sit on kaik penskat saatu putkeen joka tähtää pitkän kaavan mukaan kaiketi siihen, että nuo ovat joskus omillaan. Että maailmassa pitäs sitte joskus pärjätä ilman emon helmoja. On se vaan...kummallista.

Mistä huomaa että laps on viides? Aika monta asiaa on tehty ja tehdään eri lailla ku sen esikoisen kanssa. Omalla tavallaan rennompi ote, mutta toisaalta sit taas tiukempi kun esim. noihin keskimmäisiin. Muistan vanhempien muksujen harjotelleen yksinoloa kotona joskus viiden vuoden korvilla muutamia hetkiä. Nyt oon kauhuissani, jos tää nuorimmainen jää puoleks tuntia yksin. On puhelin tanassa ja suunnilleen äiteen numero näpppäilty, että JOS tulee hätä, niin on tavoitettavissa. Poika on rauhallinen, eikä niin pököpää, kuin esim. Juniori. Villahousu nauttii suorastaan, jos joskus saa sen puol tuntia olla yksin kotona. Meillä ite asiassa aika harvoin on niitä tilanteita, että täällä ihan yksinäsä saa aikaasa viettää. Eipä niitä propleemia yksinolosta siis ole tullut, mutta äitiä silti hirvittää. Sitte pitäis vielä oppia kulkemaan kouluun. Näkeehän ne autoilijatkin että tuo on pieni vasta, sitä pittää varoa! (ja kiitos mielellään niitä isompiakin) Tosin ONNEKSI tässä ei montaa tien ylitystä koululle mennessä edes tule. Mutta mutta, paniikkia pukkaa. Ja kun oma pää ei vaan tajua oikeesti sitä, että poju tosiaan on jo omalla laillaan aika iso.

Jannu pääs ripille. Kirkossa käytiin ja juhlittiin 70 hengen voimin. Tulipahan sukulaiset kutsuttua kylään, kun ei niitä oikein muuten ole edes ehtinyt näkemään. Poika oli onnensa kukkuloilla ja sai lahjaksi niin koruja kuin rahaakin ihan reippaanlaisesti. Että niin, kyllä ne vaan taitaa kasvaa ja vanhentua. Vaikkei uskoskaan. Äitihän EI (!!) vanhene..Eihän..?

Esikoinen opiskelee amiksessa. Sillä on selkeet sävelet jatkon suhteen, mikä on tietty hyvä asia. Joku visio on hyvä aina olla, vaikka suunnitelmia sitten muutteliski matkan varrella. Ja se lupas ettei se vielä muuta pois kotoa. Ihana esikoinen <3 Ja hei, siitä loppuu ens kuussa  lapslisät :O

Juniori alottaa syksyllä alakoulun viimosen luokan. Teini-iän pahimmat (ainakin toivon niin) kuohut on vähä helpottanu ja mieli tasaantunu. Aika aallokkoista se väliin on ollutkin ja rajoja on haettu ja koeteltu monest kohtaa. Jospa se siit. Kummasti taas kesän aikana se taitaa tuoki kasvaa niin pituutta, kuin henkisestikin :)

Ja Neiti. No hei Lol. Älä ragee. Joojoo. Kohta. Hää siis alottelee tota ihanaa teiniyttä kovaa kyytiä. Garderoobi on sen mukanen että heikompia välist huimaa. Minkäs teet, lapsella on oma tyyli. Kuhan on rytkyt yllä, ni eiks se riitä? Neiti diggailee kaikkee ihkuu blingblingiä ja pinkit hepenet on in. Että se siitä, kun joskus tuo oli niin poika-tyttö, ja pohdittiin tuleeko siitä tyttöä ikinä. Tuli siitä. Varsinainen Prinsessa.

Äireen koulu etenee ja opintopisteitä on kasattu jo sen verran että oikein alan töitä on lupa tehä ja niistä vähä paremmin palkkaakin saaha. En pistä pahakseni en. Lopputyötä pitäs alkaa pohtimaan ja jos oikeen reippaaks meinaa heittäytyä, niin paperithan ois mahis varmaan saaha jo jouluksi. Ei ois muuten ihan paha rasti ollenkaan. Työharjotteluita on tahkottu tukka putkella, ja nyt voi olla vaan niin maan mahottoman tyytyväinen että on. Viimosia enää uupus. Harjoitteluissa on se hyvä puoli että silmät aukee monel tapaa. Samaa työtä täs nyt on tavallaan jo rapiat 20 vuotta tehty, mutta uudet paikat ja tavat toimia on olleet opettavaisia. Huomaan dikkaavani ihan uusia juttuja ja saavani kiksejä täysin erilaisista paikoista kuin ennen. Taidan jopa tietää minkä tyyppistä työtä tahon tehä sit ku oon iso, eli sit ku joskus valmistun :)

Jotta sellasta meille pitkästä aikaa. Yrittänyttä ei laiteta. Että jos sitä taas sais rustattua. Vähä nopsemmin, ko puolen vuoden päästä :P

keskiviikko, 12. joulukuu 2012

uudestaan...

Teletappien lailla...
Tänään saapui postissa kirje Herra Pollarilta. Otsikkona on tutkinnan päätös. Ja kirje kertoo että tutkinta on nyt päätetty. Siitä ihanasta petos aiheesta noitten salaoja hässäköiden vuoksi. No toteaahan nuo pollaritkin että ovat jopa samaa mieltä asiasta, että petetty on ja  erimielisyyksiä on. Vaan toteavatpa vielä että oikeudellinen soveltamisala määräytyy kuluttujasuojalain piiriin, josta löytyvät säädöskohdat kulutushyödykkeiden ja palveluiden tarjoamisesta yksityiselle henkilölle sekä palvelujen tarjoamisesta syntyneiden sopimusepäselvyyksien ratkaisuille.
Että uudestaan  aloitamme koko jupakan purkamisen, vaan toisessa osoitteessa. Miks nää ei oo ohi ikinä sillai nätisti ja nopeesti. Mun tsägää?

Niii, ja tulihan mulle viiden vuoden lämmityslaskuki kerralla. 13 000 ja rapiat.. sen maksuperusteista ja laskutusoikeudesta keskustellaan myös varmaan vielä jonkun tovin. Kun laki on sitä meiltä että saatavat vanhenee kolmessa vuodessa mutta kunta on sitä mieltä että kyllä 5 lapsen yh äippä tollasen nyt kahessa viikossa maksaa. Jepjep. Kunta toivottaa hyvää joulua kanssa tavallaan..  Kyllä on kevytpolttoöljy halpaa ja lämmin asunto...ihana? 

Rairai ja näillä taas hiihdellään hetki etusuuntaan. Tai vaikka perse edellä puuhun. Ei muuten just jaksa ees kiinnostaa
angry

tiistai, 11. joulukuu 2012

Hertsileeri ...

Tasan 70 000 kävijää. Aika vinhasti. Kiitos kaikille lukijoille ja etenki teille jotka kommenttia tai postia ootta nakanneet. Kummasti aina piristävät mieltä yes


tiistai, 11. joulukuu 2012

Ohhhoh, ompas Olli laihtunut :P

Tuo oli joku sketsi joskus, mikä lie, ei jaksa ees muistaa enää :D  (Dementikot ry.)
Niin se vaan juna kulkee ja tahti vaan hidastuu. Elo on mukamas niin hektistä, että mitään muuta kerkiä vapaa-ajallaan tekemään ku roikkumaan veispuukissa ja ja ja ja... Ehkä tätä päässä pyörivää ajatusvirtaakin on niin mahottoman paljon liikaa, ettei saa kiinni niin maan mistään päästä eikä osaa sitä vyyhtiä sit sil viissiin lähteä ees purkamaan. Selityksen makua? Ehkä.

Syksy on ollut ihan kaamea. Tai koko vuos..mut syksyllä on kaikki vaan kärjistyny ja kiihtyny ihan hirmusella vauhilla.

Vaari jäi rekka-auton yliajamaksi, hautajaisista koitui sellainen farssi että ihan itkettää. Suku on pahin..?

Torppaan asennettiin salaojat ja sadevesijärjestelmät ja se juttu päättykin siihen, että mentiin rikosilmotuksen kautta pohtimaan aihetta petos. Eli pojatpa ei tehneet sitä mitä sovittiin, eikä oikeastaan yhtään mitään muutakaan. Uusi yrittäjä teki hienot korjaukset sitten kyllä, maksuajat ja kaikki sovittiin, mutta silti sekin herra sitten löytyi oven takaa uhkailemasta, koska päättikin haluta maksun heti eikä silloin kuin oli sovittu. Peljästyin muuten melkosen kovaa siinä kohtaa..

Siskon tytär sairasti. Yks kaunis maanantai päivä todettiinkin että Neiti 2 veellä on aivokasvain joka tulee leikata heti. Oli meinaan maailman pisin yö, kun ooteltiin mitä tuleman pitää. Leikkaus onnistui mutta toipuminen ei vaan lähtenyt käyntiin mitenkään päin. Lopulta pikku neiti passitettiin kotiin äireensä kanssa ja kuinka ollakkaan Neiti päätti toeta operaatiosta maailman nopeimpaan tahtiin. Koti on kumma voima :)  Eli nyt opereissoni on enää muisto vaan, ja hyvä niin. Huoli pienestä oli melkoinen heart

Seuraava pysähdys tuli isän muodossa. On siirrytty saattohoitoon ja mies on to-del-la riutuneessa kondiksessa. On ollut keuhkokuumetta ja vaikka ja mitä, ja niin vaan ukko hiljaa riutuu pois. Vahva sydän, kun vielä porskuttaa. Jotenki luulen että joulua toinen ei enää näe..tiedä sitten mitä tuo ylempi on hälle suunnitellut. En todella toivo että kärsimyksiä jatketaan yhtään enempää, vaan todella toivon kaikkien osapuolien puolesta, että ukko saahaan kunniallisesti hautaan ja mahdollisimman pian. Luopumisen tuskaa, mutta toisaalta kun on viimeiset hetket päässyt ukon eloa seuraamaan, niin enpä kenellekkään toivoisi moista. Oota tässä nyt sitten iloisena joulua yes

Koulussahan sitä tulee myös aikaansa kulutettua. Hyvä toisaalta, pysyy ajatukset jossain ihan tärkeissäkin asioissa edes välillä. Työharjotteluita tuli tehtyä liuta putkeen ja sen kyllä huomaa. Meinaa lompakossa. Velkaa on niin ettei paskalle taivu. Joulufiilikset on ihan katossa (joopajoo) kun mania on täys pyöreä nolla. Jos meillä on aiempinakin vuosina ollut tiukka joulu, niin nyt vedetään kyllä pohjat. Ei vaan pysty eikä kykene tilannetta muuksi muuttamaan. Että jos joku pohtii aikuiskoulutusta työn-ohessa, niin suosittelen miettimään kahdesti. Ainakin tällänen 5 lapsen yh on ollu nuitten harjoitteluitten takia hirweeeeen tiukoilla.
Mutta kuulkaas. Se ois noin vuos ja seki pesti ois sit ohi. Äkkiä se aika kuitenkin on kulunut...

Eläintarha on kasvanut matkan varrella, mutta myös menetyksiä on ollut. Neitin hamsteri katosi. Veikkaan että päätyi kissan ruuaksi.. Ainoa järjellinen vaihtoehto, kun kaveria ei löytynyt niin mistään. Myös kanilan puolelta Eppu-Pupunen astui rajan toiselle puolen ja sai hautuumaa paikan omasta metsästä. Liekö ikä vai tai joku tauti hänen kohtalonaan, ei sitten selvitetty asiaa sen tarkemmin .
Mutta laumaan on saatu myös uusi tulokas,  varsinainen pelle, ilopilleri nimeltään Pulla. Herra Pulla on papukaija, joka tykkää pelleillä ja temppuilla niin vimmatusti. Saatanpas joku kaunis kerta koittaa hänen häärimisiään saaha nauhotettua ja linkitettyä vaikka tännekkin..  en lupaa mitään, kun taas tietää tän kirjotus tahdin :P

Ois aika mennä maata, kauniita unia jos tänne vielä joku eksyykin :)