Joskus on helppo paeta. Unohtaa maalliset murheensa ja vain paeta. Tehdä jotain ihan muuta ja kääntää ajatukset uudelle vaihteelle. Normi arjessa se on hieman vaikeampaa. Lapset vaativat osansa. Mutta lapset eivät olleet kotona, joten pako todellisuudesta oli helppoa.

Perjantaisen puhelun jäljiltä olin vihainen. Vihaisempi kuin koskaan enkä vähiten exälleni, vaan myös tuskastunut itseeni, koska annoin puhelun vaikuttaa itseeni tavalla jolla se vaikutti. Kysymyksiä risteilee edelleen päässäni, enkä usko koskaan löytäväni vastauksia niihin. En ehkä tarvitsekkaan. Jos ex todella kokee saavansa tyydytystä seuraamalla elämääni mukamas salaa, niin seuratkoon. Mulla ei edelleenkään ole mitään peiteltävää. En ole tilivelvollinen elämästäni kuin vain ja ainoastaan itselleni. Jos todella olen maailman kieroin mulkero, jonka elämäntyylissä on moitittavaa, niin eikö ole suorastaan onnenkantamoinen, että se avioero tuli otettua??!! Onhan minusta päästy eroon, miksi siis märehtiä mennyttä, kun voi elää auvoisaa arkeaan ilman minua.

Nii, mulla on hyvä olla. Mä en haikaile mennyttä, koska paras aika elämässä on yleensä se jota eletään. Mun ainoa iso ja viisas realiteetti tässä elämässä on lapset ja jos se tekee minusta huonon ihmisen ni voi, vitun voi. Mun elämä ois melkoisen tyhjää ilman niitä räkänokkia. Ja niinkuin ehkä joskus olen todennutkin, niin vaikka mä nautinkin suunnattomasti ja paljon hetkistä ilman lapsia, niin ikinä, ikinä IKINÄ en vois kuvitella eläväni ilman niitä. Rakkaudeksi sitä kai kutsutaan?

No mutta. Perjantaina tuli sitten korkattua tätsykältä saadut tuliais viinakset ja kilautettua kupoliin. Mahdoton angsti purkautui hillittömään hihittämiseen ja armottomaan hauskanpitoon. Pako todellisuudesta, sitä se oli. Tuli tanssittua vietävästi kovaa ja paljon Tiskikoneen tahtiin (Oululainen bändi ;o) )  ja tuli pidettyä mahdottoman mukava ilta parhaan seuralaisen kanssa ikinä. Baarissa ei mennyt myöhään, vaan nukkumassa oltiin suorastaan todella aikaiseen ja kolmen tunnin yö unilla oli iskuryhmä taas valmiina seuraavaan koitokseen.

Lauantai päivä tulvittiin. Ihmistulvassa Helsingissä. Kaupaksi kävi sadeviitta poikineen, joita sen päivän myimme ilmastonmuutoslakikampanjan hyväksi. Haluttiin herättää eduskunnan päättäjiä tekoihin ja toimiin ilmanstonmuutoksen kourissa. Ilmostalaki pitää saada aikaan NYT. 100 päivää Ihmistulvan jälkeen, 7. -18.12.2009 Kööpenhaminassa on määrä sopia käänteentekevästä ilmastosopimuksesta. Korulauseista ja juhlapuheiden sijasta tarvitaan tekoja. Päätöksiä siitä, että asiaan panostetaan oikeasti. Päivä alkoi mukavissa tunnelmissa Herra Heinämäen ja lato-orkesterin tahtiin ja päättyi Don Johnssonin Big Bandin lavalle astumiseen. Välissä kulkue marssi eduskuntatalon portaille sinisissä viitoisaan, ja valkoisissa sateenvarjoissaan kertomaan mielipiteensä istuville kansanedustajille. Ihmisiä oli valtavasti! Ja se oli hienoa. Tärkeä asia joka onneksi tuntuu tärkeältä jo aika monesta ihmisestä. Mutta tuntuu, että painoarvo ilmastonmuutos keskusteluissa ei vaan vieläkään tavoita kaikkia, eikä ole riittävää. Lisää tietoa ja valistusta tarvitaan! Mut hei, Hyvä alku!!

Image Hosted by ImageShack.us

Ja sunnuntain viettoa Ninnin tapaan.. Pyykkikone hurisee, teepannu porisee ja blogistania tulee koluttua rauhassa. Ihana kun saa vaan olla.