Kumman synkeät fiilikset taas. Onneks nyt ees näyttää siltä että lunta saahaan maahan, paitsi et satasesta vetoa et huomenna ne on jo kaik poissa.. :o/

Villahousu on nyt neljättä päivää kuumeessa. Vähä meinaa nokka ylimääräsiä valutella, mut ei muuta. Et ihan tavis lenssu sil kai on. Eli kotona on oltu koko viikko. Ekat päivät se vaan itki ja roikku sylissä. Oli ihan reppana. Maltto nukkua jos köllötti ite vieressä. Mut auta armias jos erehdyit pebaas nostamaan, ni johan alko ininä ja itku.

Maanantai aamusta käytiin näitten nuorimmaisten kanssa rokotusklinikalla vikoissa verikokeissa. Siitä käynnistä oli se hyvä puoli, että rouva tohtori tsekkas samantien tuon villahousun korvat samalla, kun määhän oon ihan vainoharhanen nuista korvatulehuksista. Kun nuo poijjaat on vetäny sellaset maraton kierteet korvien kanssa ettei paremmasta väliä. Mut ei, korvat ei ollu tulehtuneet. Terveet liikkuvat tärykalvot ja hyvät suhinat keuhkoista. Et lenssu se vaan on. On se sen verta paremmassa kunnossa villahousuki nyt et koittaa nukahtaa omaan sänkyynsä..huudon kanssa, mut kuitenki. Hah. Ja nukahti muuten!

Neitin kanssa on taas ihan mahoton vaihe. Sellasta pään seinään iskemistä asiassa ku asiassa et voi eih. Sit sillä on kivat addiktiot tätä nykyä.. Se lukee kataloogeja yms. ja diggailee mahollisimman vähä pukeisia naisia :oO Toivoo itselleen punaisia rintsikoita ja isoja tissejä :oOOO Hei apua!!! Musavideoita se ihastuksissaan kattoo ja keikuttaa ahteriaan. Mihinkä tuon kanssa vielä joudutaan????

Juniorilla on kans kova uhma päällä. Kaikkee pitää kokeilla. (Paitsi kansantansseja ja omaa mummoo..) Ja koululainen tuost pitäs syksyyn mennessä leipoa. No huhhuh ja voi hyvää päivää.

Jannu taas vetää vähä helpompaa vaihetta täl erää. Joka asiaan inttäminen ja jankuttaminen on sen perisynti, mut sitäkään se ei viime aikoina ole ihan mahdottomasti harrastanu. Koulu menee hyvin, Ranska uppoaa päähän vaik välillä pelottikin, paino on pysyny hallinnassa. Koiran kanssa tykkää lenkkeillä ja kotitöissä autella. Mikäs siinä. Kai nää tasapainottaa vähä toisiaan ku uhmaavat ja kinaavat kaikesta aina vuorotellen.

Esikoinen oli pitänyt erinomaisen puheen koulussa. Opelta tuli kiitosta asiasta. Unohtelu sillä on lisääntynyt. Ihan kaikessa. Mut se sit korvaa asiat muilla taidolla. Nytkin tuo oli sen puheen autuaallisesti rustannu ja rustaukset sit yllättäen unohtu kotiin..mut ei sit ollu pokkaa sitä opelle myöntää. Ulkomuistista puhu ja hyvin siis meni. Siinähän sit porskuttaa. Pelaaminen tietsallaki on vähä vähentyny, ku herra on innostunu lukemaan kirjoja. Nyt on menossa Taru sormusten herrasta ja Kaikki osat. Että pointsit himaan. Siitäki pitäs sit esitelmä kouluun tehä. Siitäkin tuo oli kovasti polleena kun ope oli luvannut jopa viikon lisäaikaa lukemiseen kirjan paksuuden takia, mut tää ei sitä tarvinnukkaa. Kirja on luettu ihan ajallaan ja tehtävät tehhään ihan ajallaan. Jopajopa.

Mitäs mulle sit kuuluu? Vissii sellasta yleistä vitutusta ja alakuloa. Jostain syystä nukun taas hirveen huonosti (millon ei muksut valvota tai isäntä kirmaa sadattelemassa pitkin yötä omiaan). Koko ajan vaan väsyttää. Naamasta näkee jo kauas et stressiä pukkaa. Raha-asiat saa ahistusta aikaan. Eikä me mitää kämppää varmaa löydetä ikinä. Ja nyt kun nää raha jututki menee ihan omilla kantimillaan, ni hyvä ehkä vaan niin, ettei tönö itestään mitään ilmotakkaan. Isännän sairaspäiväraha on ihan ok juttu, mut nytki ku taas on ihme paussi rahoissa ja maksuissa, eikä tiedä millon sielt seuraavan kerran tulee ja mitä, ni täs ollaanki sit ihan vaan ihmeissään. Lapsilisät menee lainan lyhennykseen (joka on parin kk:n päästä maksettu, jappaijappaijee) ja sit pitäs maksaa vuokrat ja elää mun kotihoidontuella. Ei tuu kesää ei. Vuokra on rästissä, ja sitäki ne päätti korottaa perskuta rallaa. Muilla laskuilla ei niin väliä ookkaan. Ja ne nyt jotenki onki viel hanskassa. Kun ny selviäis jollain pyhällä hengellä tän pari kuukautta ku sitä autolainaa viel on, ni sit saattas helpottaa ja uskaltaa hengähtää vähä. Tai jotain. Hemmetti ku raha näyttelee ihan liian isoa roolia kaikessa :oXX

Isännän saikut vaan jatkuu ja jatkuu. Näillä näkymin huhtikuulle, mut ei ne sieltä kyllä vielä tuota töihin pistä. Viimeks lääkäri lato kauniisti kaikki pahimmat skenaariot tiskiin, et saa nähä lopulta tuleeko tuost kintusta enää jalkaa ollenkaan, vai mitä ihmettä. Että pääseekö sinne duuniin enää vai onko eessä uudelleen koulutus tai jotain. Niillä tiedoilla ei enää ainakaan voi pahemmin pilvien päältä pudota., ylöspäin on vaan suunta. Kipeehän tuo jalka tuntuu aina vaan olevan, koko mies taitaa olla vinksallaan ku varoo kuitenki alitajuntaisesti sitä jalkaa ja käveleeki ihan kenossa sen takia. Ja siitähä ne kivut vaan lisääntyy. Lupasin varata tuolle ajan jäsenkorjaajalle, ettei nyt ainakaan enää pahempaa tuhoa saatas itte aikaseks, vaan se perus asento saatas sielt palautettua. Mut eipä oo siihenkää ollu nyt rahaa. Pah.

Kahen vaiheilla keikun. Toisaalta ois kaikinpuolin järkevää ulostautua ja painua töihin. Toisaalta tekis mahdottomasti mieli vähän opiskella lisää.. Polla lyö tyhjää ja ajatukset hyppii ties missä. Pitäskö päätöksiä tehhä elonsa suhteen niinku nyt, syksyllä, vuoden vaihteessa vai kahen vuoden päästä, vai mitä häh. On tääki ku ei omista ajatuksistaan ja haluistaan selkoa saa.  Mahaki reistaa, stressiä vaan.. Jos kävis kippaamassa teetä kitusiin ja painus nukkumaan. Huomenna ois taas kuiteski uus päivä ja uudet kujeet.