Olipahan oikein liskojen  yö. Nukuin nii-in huonosti ja näin ihan kummallisia unia. Ensin pyörin häkkyränä enkä saanut nukuttua. Sit ku sai unen päästä kiinni, niin heräilin vähän väliä. Heräsin mm. siihen että olin anopin kanssa ruoka kaupassa josta varastin Oivariiniä rasiallisen ja jäin siitä vielä kiinni. Ja silmät kirkkaina ja ääni vakaana vakuuttelin ettei mulla mitään Oivariinia ole O_o Tunnelma oli käsin kosketeltavaa. Aamuyöstä heräsin sit lopulta kokonaan (nukuinkohan oikeasti ollenkaan..?) Heräsin meinaa siihen kun ulkona salamoi niin kovasti että luulin jonkun sytyttäneen valot olkkariin. Ja se jyrinä. Hui. Ihan meinas pelottaa. Ukkosta kestikin useamma tunnin, koska poikia herätellessä ukkosti seittemän aikaan edelleen. Onneks sattu kerranki olemaan auto pihassa ettei tarvinnu lähteä kävelemällä mihkään.

Villahousua sen sijaan nukuttikin sit oikeen urakalla. Oli vissiin raskas kyläily.. Autoon nukahti tullessa, eikä meinannu ees herätä kun kannoin autosta kotiin. Vaatteita riisuessa tuuppasin velli pullon kitusiin, kun oli iltapuurotki keittämättä. No herrahan sit tosiaan vetäs pullollisen velliä ja toisen samanmoisen viel päällekkin. Ja sammui. Kuin saunalyhty. Aamusta seittemän maissa vaihdoin herralle vaippaa, kun aattelin että muuten lainehtii koko sänky ja tuuppasin maitopulloa ens hätään. Herra ei kunnolla ees heränny. Imas kuiteski pullon tyhjäks ja jatkoi unia. Lopulta herätin Villahousun kun 11.30 lähettiin Junioriahakemaan eskarista. Ihan mega unet siis. Nyt onkin ollut niin hyvän tuulinen pieni mies ettei paremmasta väliä.

Puhelin on taas soinut miltei taukoamatta koko päivän. Ihanaa olla suosittu O_o Korva hikoo ja ahistaa.. Päätäki alko särkemään, lenssun poikasen lisäks, et migreeniä pukkaa tai sit tää liittyy tähän alkavaan lentsuun.. En tiä mut jomotus käy vaan vaikka parasetamoolit heitin jo huiviin. Illasta lupasin vielä kaveria käydä tuuraamassa. Kestovaipoista pitäs jotain käydä kertomassa. Helppo homma sikäli kun ite käyttää, mut kyl maar on vähä asiat hakusessa. Et mites ne "perusteet" menikään. Paljo vetoo ni jotain jää kertomatta. Ja jotain tosi tärkeetä.. niin aina.

Nyt painun hetkeks soffalle ja jalat kattoa kohti. Jos vaikka loppus tää särky.