Image Hosted by ImageShack.us

Jepjep, siinähän ne tärkeimmät tällä erää.

Kesäloma otti ja alkoi. Ihana kun lapset saa nukkua kun nukuttaa ja herätä sit ku ei enää nukuta. Kiirusta ei oo mihkään, ja kalenterissaki suurimmaks osaks ihan vaan tyhjää. Sielu lepää mut päässä surisee. Kauhee määrä kaikkee ylimäärästä pohdintaa. Tulevaisuus aiheuttaa jotain outoa väpätystä. Toisaalta mikään ei entiseen nähden muutu, toisaalta kaikki muuttuu. Ihan kaikki. Kuinka helppoa onkin tuudittautua siihen tasaiseen ja ah niin varmaan päivien jatkumoon, kun lähteä aloittamaan kaikki uudestaan uusissa ympyröissä. Jostain tuntuu koko aika lentelevän kapuloita rattaisiin, ja välillä se ahdistava, rintaa musertava tunne meinaa ottaa vallan. Ei tästä tuu mitään. Toisaalta taas usko tulevaan on luja ja vahva. Ei oo  mitään hävittävää. Vai onko? Epävarmuus ei oo kiva kaveri, epätietoisuus vielä vähemmän. Asioilla on taipumus järjestyä. Yleensä tavalla tai toisella. Aina kaikella on joku syvempi tarkoituksensa, joskus sitä vaan joutuu raaputtamaan aina vaan syvemmälle ennenkuin tarkoitukset kirkastuu. Joskus sitä saa voimaa ihan kummallisista asioista. Mutta elämä on, ja eteenpäin se on vaan mentävä. Tahto sitä tai ei. Voimia, iloa ja valoa, sitä mä kaikille toivotan. Kesä on täällä ja auringosta saa lisää latinkia. Akut ladattuna jaksaa taas kummasti syksyn syövereitäkin!

                                      Dr.Alban; It`s my life