Se autto. Et otti pikku ukon kainaloon, veti peiton korviin ja koisas pari tuntia. Muut telmi pihalla ja yks liikuntakyvytön katteli videoita. Jee. Ja illalla olin taas maailman paras äiti, kun iltapalat saatiin pöytään :o)))

Sitä sit taas uhras ajatuksen tälle olemiselleen. Et kuinka oikeesti on ihanaakin toisaalta olla ittekseen ja tehä just sitä mitä huvittaa just sillon ku huvittaa. Mut sit iskee takaumana välillä se toisen ihmisen kaipuu. Ikävä. Halu saaha joku lähelle. Joku joka tällästen päivien jälkeen sanoo, et kyl se siittä. Just sillon ku se usko meinaa loppua, ja miettii vaan et oonks mä vaan niin saamaton nahjus, etten ees omaa tilannettani tajua. On vaan niin maailman huonoin olo. Ni sit sille ihanaiselle vois sanoo, et silitä mua. Tai sano et mä oon kuitenki ihan hyvä ihminen. Be there and be for me.

Mitä mä sit haluun.. ja vaadinks mä liikoja? Mä haluan juurikin sellaisen osa-aika kainalon. Mä EN kaipaa rinnalleni ketään, joka vois yks kaunis päivä yllättäen löytyä oven takaa ja sanoo, et "Moi, mä muutin nyt teille". Haluun ihmisen, jolla vähä lanttuki leikkais, ja ois sitä muutaki omaa elämää. Ettei oikeesti tarttis mun takia vaan notkua. Mä en hae lapsille isää, koska se niillä jo on. Enkä mä hae mitään kämpän maksajaa, koska tulen kyllä toimeen ihan omillanikin. Enkä mä halua elätettävää. Mieluiten tällä sais jo lapsetki olla tehtyinä, koska aika ihmeitä sais tapahtua, et mä alkasin tästä lisääntymään. Mä haluan jonkun, ja vaan niinku Mulle, mua varten.  Ois vaik tavoitettavissa ja valmis vaikka kahville sillo ku elo murjoo kulkijaa. Mut en mä myöskään haluu mitään yhen yön toivoa.. Et sellanen sopiva välimuoto. Osa-aika kainalo kuvaa sitä juurikin parhaiten. Tietyllä tapaa suhde, vaikkei ehkä kuitenkaan. Et vähä pitäs ehkä panostaakki, mut ei mitään semivakavaa. Mä haluan sanoo, et mä tapailen jotakuta, ihan vaikka ei niin vakavassa mielessä! Onks se liikaa vaadittu?? Näyttäs olevan..

                   INXS: Need you tonight

JIIKOO; eli PEEÄS; Tää talo menee myyntiin. Mä etin kämppää. Päätös, jota on tullu mielessä pyöriteltyä enempi ja vähempi tässä eron jälkeen. Jannun sairaala reissu oli vähä niinku piste ii:n päälle. Täältä on kaikki NIIN kaukana. Sit tuli viel keskustelu exän kanssa, ja se pulpahti pintaa ku ittestään.  Ja se päätös vaan tuntu NIIN oikeelle. Mä oon aika väsyny tän talon kanssa temppuiluun. Tää ei oo ihan yhen ihmisen projekti. Kaikki mulle tärkeet ihmiset on muualla. Ja mä oon täällä landella vaan niin totaalisen yksin. Eli kun koulut on loppuu ni nää läks. Jos sen kämpän viel löytäs....