Olipas taas sarjassamme paska päivä. Miten toisinaan voikin harmittaa isolla veellä niin paljon et vois purra ranteensa poikki ihan vaan silkasta harmistuksesta. Aamusta se taas tuli. Hepuli. Sarvet kasvo päähän ja ahistus puristi rintaa. Eka veetutti laskunippu, sen jälkeen vähä enemmän veetutti tilin saldo ja sit viel enemmän ihan vaan se et ku katto ympärilleen ja missään ei näkyny lattiaa ku rojua oli ihan joka suunnassa. Kolme tuntia varmaan pyöritin niitä laskuja tuossa ihan vaa "ilokseni" ja ootin apuja taivaasta. No ei näkyny ei.

Sit sain itteeni niskasta kiinni et nyt sit siivotaan. Alotin siivoilun, sit harmitti ku ei ois viittiny ees ruokaa laittaa. No sain mä jossain välissä hutastua lapsille lihapullat kastikkeessa makaronin kera. Lupasin muussia laittaa ja kuinka ollakkaan potut oli loppu. Ei tullu sit muusia ei. Siivoilut jatku, ja jatku, ja jatku, ja jatku.. Yht äkkiä hokasin et oon koko hemmetin päivän tuusannu tätä onnetonta 75 neliöö, että mihkä sitä joutuskaan jos ois enemmän tilaa. Ja hokasin et kello on jo seittemän. Ja täähän oli sit tietty justiinsa niitä päiviä kun Villahousukaan ei nukkunu vartin pidempiä pätkiä ja halus koko aika syliin ja just se päivä kun neiti uhmas ja raivos joka ihmeen raossa. Kaikki mikä voilisätä harmistuksen potenssiin sata, ni teki sen. kaikki vaan ärsytti ihan suunnattomasti. Isäntäki jäi ylitöihin ja kauppareissullekki päästiin niukin naukin ennen ku kaupat meni jo kiinni. ja kauppareissulla Villahousu teki sen mitä meiän lapset ei ookkaan aiemmin harrastaneet. Eli se otti ihan simo raivarit siellä kaupassa. Huus niin et kitapurje vaan lepatti tuulessa..

Ei nyt ihan shittiä hamaan yöhön onneks, mut aika liki meni. Lähin sit ysiltä tuunaamaan systerin lakkiaisiin voileipäkakkuja Lauran kanssa. Lauran siskoki saa lakin huomenna ja sinne oli kans kakkua menossa. Niitä siinä sit puuhattiin 3 tuntia, et hups hei kun aika kulu ihan siivillä. Mieli koheni kummasti kun pääs vähä pois täältä neljän seinän sisältä. Villahousukin jäi kotiin pitämään isukille seuraa. Oli ihana tulla äskö kotia kun talo on tyystin hiljanen ja kaik koisaa. Conan tuolla taustalla jotain hihkuu, mut muuten very silent. Jotta loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt ei harmita enää yhtään niin paljon ku muutama tunti takaperin. Jospas tästä selviäis nukkumaanki ja jaksas huomenna olla vähä paremmalla mielellä. Pojilla on aamusta kevätkirkko ja sen jälkeen todistusten jako. Sit pistelläänki nokka kohti hesaa ja lähetään juhlistamaan siskon Lakkia. Kuhan ehtis ne kakut viel koristelemaan ennen lähtöä..Tarvinnee laittaa kuvaa ja ohjetta tännekkin, ne on meinaa iiiihan sika hyviä vaikka itte sanonkii :o) :o)