Taas on viikko hurahtanu ja syysloma pulkassa pikku hiljaa. Kellotki muistettiin aamusta kääntää, eikä harmittanu sit niin maan yhtään ku se herätessä oliki "vasta" 11 ja rapiat.

Ukon Kummisetä ja -täti käväs taas. Tällä erää kävivät tuomassa iiiison kasan aamusta poimittuja suppilovahveroita. Muutama kanttarellikin oli joukkoon eksyny. Ei tarvinnu miettiä mihin päiväsä käytti ku niitä siivoillessa meni tunti jos toinenki. Ja ruokaki oli tänään oikeen taivaallista.-Meinaa kalapuikkoja, muusia ja paistettuja sieniä. NAM! Ei niil muil mitää, mut ne sienet..

Sienet siivottiin ja kiehautin ihan vaan omana ihtenään ne. Nesteet veke ja rasiaan ja pakastimeen. Osan keitetyistä sienistä sit tosiaan paistoin voissa pannulla ja päälle ripaus suolaa, ni jo oliki hyvää. Suosittelen lämpimästi !! Pisteeks I:in päälle kävi viel Riinuzkaki vauvan kanssa piipahtamassa ja toi mukanaan ah niin ihanaaa Tiikerikakkua. Nyt on herkuteltu ja arvatkaa kuka jatkaa herkuttelua ku muut menee koisimaan :oD

Pojatki palaili reissuiltaan tänään. Oliki tosiaan ihan jo ylirauhallista ku pojat oli kuka missäki. Eilen lähettiin luuhaamaan Neitin ja Villahousun kera Tirpalle kahvittelemaan ja leikkimään ku kotna ei oikeen ollu nuit leikkikavereita. Sai ajan kulumaan mukavasti. Neiti oli vielä tänä aamunakin tästä niin onnessaan et jepajee. Pitänee mnnä riesaks useemminkii ;oD

Jannu oli kaverin mökillä pari yötä. Olivat sienestäneet ja uineet. (!) Hurhh.. Ja kivaa oli olluna. Esikoinen taas läks kaverinsa tykö fillaroiden ja yöks. Samat sanat tuli sieltä, et kivaa oli. Ruokaki oli maistunu..Toisin ku kotona. Ihme tappelua kaikesta syömisestä ja herralla siis tosiaan on ikää kaikki 11 vee. Et vähänkö tuppaa palaa hermot tapellessa. Äitillä ainaki.

Ja Juniori oli kaverilla 2 yötä. Leikkineet, hoitaneet kissoja ja pelanneet. Ja kivaa oli sielläkin. Teki varmaan kaikille osapuolille hyvää vähän hajkaantua näin niinku laaksita kaik vähä eri suuntiin. Jos rähinäki vaimesnis hetkeks.. heh. Toivos on hyvä elää.

Ukkoki läks mökistä ulos ekaa kertaa sairaalasta kotiutumisen jäljiltä. Pokeria painu kavereiden kanssa pelaamaan. Auto haki oven eestä kun tuo liikkuminen on melkosenmoista temppuilua keppien kanssa ja kun jalalle ei vielä yhtään saa varata. Marraskuun lopussa on vasta aika sairaalaan seuraavan kerran ja sit alkaa tippua osavarauslupiaki vasta jos jalka on yhtään paremmassa kuosissa. Että sitä ootellessa.. Alkaa olla tota sohvapaikkaaki ikävä.. Mut sängys on kivaa kun mahtuu olemaan eikä kukaan oo peittoa pöllimässä :oD Eli herra makoo sohvalla niin päivät ja kuin yöt. Se on ainoa paikka missä jalan saa kohoasentoon kunnolla ja pystyy ees jollan asteella nukkumaan. On meinaa meikäläisen telkun kattelut jääny aika vähälle kun ei soffalle pääse eikä jaksa lattallakaan röhnöttää.. Mut eipä liene niin vaarallista.

Viime yö oli taas vähä visainen.. Herra Villahousu nukku jotain vartin pätkiä ja heräili vähän väliä huutelemaan. Tuttiin melkee kyllä rauhottu, mut ihme vääntyilyä ja kiljumista. kyllä oli. Hampaat..?? Never knows.. Lunssaaki pukkaa. Nenä ainaki tuntuu olevan herralla tukossa. Neitiki yski yöllä niin kovin et pahaa teki. Jos pääsis pelkällä yskimisellä, ja jäis se nokan vuoto vaihe pois. Kelpais kummasti.. Eikä se yskä Neitiä tunnu vaivaavan, jospas tää lenssukausi täst menis.

Ja joo.. Jennin innoittamana menin minäkin ja kirjuduin FaceBookiin.. En ihan oo viel tajunnu jutun juonta ja värkin toimintaa, eli koukussa en tunnusta olevani. Ainakaan vielä. Mut jotain hymyä herättävää. Sieltä bongasin kahenkymmenen vuoden takaisen ystäväni. Pojan, jonka kanssa piti mennä ihan naimisiinkin asti ja muuttaa Ruotsiin :o))) Ikää oli tuolloin kaikki 8 vee tai jotain.. Mutta yhteys löyty, ihanaa kuulla mitä lahden toiselle puolelle kuuluu!  Jotta Heippå dig Roger :o)))