tiistai, 11. joulukuu 2012
Ohhhoh, ompas Olli laihtunut :P
Niin se vaan juna kulkee ja tahti vaan hidastuu. Elo on mukamas niin hektistä, että mitään muuta kerkiä vapaa-ajallaan tekemään ku roikkumaan veispuukissa ja ja ja ja... Ehkä tätä päässä pyörivää ajatusvirtaakin on niin mahottoman paljon liikaa, ettei saa kiinni niin maan mistään päästä eikä osaa sitä vyyhtiä sit sil viissiin lähteä ees purkamaan. Selityksen makua? Ehkä.
Syksy on ollut ihan kaamea. Tai koko vuos..mut syksyllä on kaikki vaan kärjistyny ja kiihtyny ihan hirmusella vauhilla.
Vaari jäi rekka-auton yliajamaksi, hautajaisista koitui sellainen farssi että ihan itkettää. Suku on pahin..?
Torppaan asennettiin salaojat ja sadevesijärjestelmät ja se juttu päättykin siihen, että mentiin rikosilmotuksen kautta pohtimaan aihetta petos. Eli pojatpa ei tehneet sitä mitä sovittiin, eikä oikeastaan yhtään mitään muutakaan. Uusi yrittäjä teki hienot korjaukset sitten kyllä, maksuajat ja kaikki sovittiin, mutta silti sekin herra sitten löytyi oven takaa uhkailemasta, koska päättikin haluta maksun heti eikä silloin kuin oli sovittu. Peljästyin muuten melkosen kovaa siinä kohtaa..
Siskon tytär sairasti. Yks kaunis maanantai päivä todettiinkin että Neiti 2 veellä on aivokasvain joka tulee leikata heti. Oli meinaan maailman pisin yö, kun ooteltiin mitä tuleman pitää. Leikkaus onnistui mutta toipuminen ei vaan lähtenyt käyntiin mitenkään päin. Lopulta pikku neiti passitettiin kotiin äireensä kanssa ja kuinka ollakkaan Neiti päätti toeta operaatiosta maailman nopeimpaan tahtiin. Koti on kumma voima :) Eli nyt opereissoni on enää muisto vaan, ja hyvä niin. Huoli pienestä oli melkoinen
Seuraava pysähdys tuli isän muodossa. On siirrytty saattohoitoon ja mies on to-del-la riutuneessa kondiksessa. On ollut keuhkokuumetta ja vaikka ja mitä, ja niin vaan ukko hiljaa riutuu pois. Vahva sydän, kun vielä porskuttaa. Jotenki luulen että joulua toinen ei enää näe..tiedä sitten mitä tuo ylempi on hälle suunnitellut. En todella toivo että kärsimyksiä jatketaan yhtään enempää, vaan todella toivon kaikkien osapuolien puolesta, että ukko saahaan kunniallisesti hautaan ja mahdollisimman pian. Luopumisen tuskaa, mutta toisaalta kun on viimeiset hetket päässyt ukon eloa seuraamaan, niin enpä kenellekkään toivoisi moista. Oota tässä nyt sitten iloisena joulua
Koulussahan sitä tulee myös aikaansa kulutettua. Hyvä toisaalta, pysyy ajatukset jossain ihan tärkeissäkin asioissa edes välillä. Työharjotteluita tuli tehtyä liuta putkeen ja sen kyllä huomaa. Meinaa lompakossa. Velkaa on niin ettei paskalle taivu. Joulufiilikset on ihan katossa (joopajoo) kun mania on täys pyöreä nolla. Jos meillä on aiempinakin vuosina ollut tiukka joulu, niin nyt vedetään kyllä pohjat. Ei vaan pysty eikä kykene tilannetta muuksi muuttamaan. Että jos joku pohtii aikuiskoulutusta työn-ohessa, niin suosittelen miettimään kahdesti. Ainakin tällänen 5 lapsen yh on ollu nuitten harjoitteluitten takia hirweeeeen tiukoilla.
Mutta kuulkaas. Se ois noin vuos ja seki pesti ois sit ohi. Äkkiä se aika kuitenkin on kulunut...
Eläintarha on kasvanut matkan varrella, mutta myös menetyksiä on ollut. Neitin hamsteri katosi. Veikkaan että päätyi kissan ruuaksi.. Ainoa järjellinen vaihtoehto, kun kaveria ei löytynyt niin mistään. Myös kanilan puolelta Eppu-Pupunen astui rajan toiselle puolen ja sai hautuumaa paikan omasta metsästä. Liekö ikä vai tai joku tauti hänen kohtalonaan, ei sitten selvitetty asiaa sen tarkemmin .
Mutta laumaan on saatu myös uusi tulokas, varsinainen pelle, ilopilleri nimeltään Pulla. Herra Pulla on papukaija, joka tykkää pelleillä ja temppuilla niin vimmatusti. Saatanpas joku kaunis kerta koittaa hänen häärimisiään saaha nauhotettua ja linkitettyä vaikka tännekkin.. en lupaa mitään, kun taas tietää tän kirjotus tahdin :P
Ois aika mennä maata, kauniita unia jos tänne vielä joku eksyykin :)
Kommentit