Se on taas viikonloppu. Päivät menee varsin ripeään tahtiin. Mikä siinä onkin kun jotain asiaa työstää, niin yleensä aikaa menee x aika ja sit toisinaan taas tuntuu et tapahtuu enempi ku koko elämän aikana yhteensä. Murphyn laki? Maybe, maybe not.

Mikä siinäkin on että asiat tuntuu olevan mallillansa, ja sit ku asiaa pohtii syvemmältä, ni huomaa, et perse eellä puuhun sitä onki tähdänny jo pitkän aikaa. Mut kukaan ei oo herättäny ja sanonu et hei, huomaatkos..?Asioita pitää liian itsestään selvinä ja arkisina ja sit ne onkin jo ihan toisessa sfäärissä. Mut sit taas, näin se kai menee. Et joskus on rösähdettävä sielt pilvilinnoistaan tajuamaan, et mikään ei oo itsestään selvää eikä helppoa ja arkista. Sit ku on ojan pohjan kautta kammennu kuivalle maalle, ni onki aika taas mennä ajatukset kirkkaina eteenpäin. Ja taas muistaa arvostaa sitä hyvää, tuttua ja turvallista arkea.

                                     Bon Jovi; It`s my life

Eli viime aikoina on pohdittu, puhuttu, ajateltu, puhuttu, mietiskelty, punnittu, funtsittu, unelmoitu ja puhuttu. Enemmän kuin koskaan varmaan. Ja voi että ku se onki tehny hyvää.  Ilman yhteisiä keskusteluja ja unelmia ei parisuhdekkaan ole mitään. Perustavan laatusta kamaa siis. Et puhukaa hyvät ihmiset. Jakakaa itsenne ja ajatuksenne. Elkää antako periksi vaikka alku on aina hankalaa. I know what i´m talking!!!

Eli nyt on melkoisen hyvä olla. Ja tästä on hyvä jatkaa.