Onpas taas menty. Ja tukka putkella joka suuntaan.

Kaiffaa ajelutin Ikeaan tuos päivänä eräänä. Ihan jees poks reissu, eikä menny ees kauheesti rahaakaan. Ihan ku sitä ny paljoa muutenkaa ois. Sain lampun, joka on jo pitkään vaan oottanu hakemista sielt. Ja plikalle ostin yövaloksi tuollasen SPÖKA yölampun. Se on ihan must juttu. Nyt ei häikäse yövalo enää ja kun pojillakin on samanlaiset (eriväriset tietty, ja aiemmin ostetut ja hyäksi havaitut) niin se on vaan ja ainoastaan ihq. Eli tässäpä näitä lamppuja, ja siis straight from IKEA:

MELODI KattovalaisinSPÖKA YölamppuSPÖKA YölamppuSPÖKA Yölamppu

Samalla reissulla tuli broidin tykönä pyrähdettyä. Ihmeeteltiin herran joululahjoja (;oP) ja siliteltiin kissaa.  Ja sit tuli puhelua isän asioitten puitteissa, et se siirretään viimein sairaalasta hoitokotiin. Vuoden se siel sairaalassa onki jo maannu oottamassa tota paikkaa. Uus hoitokoti on sellanen pieni ryhmäkoti yksikkö, jossa on hoitaja paikalla 24/7. Aivohalvaus yksikkö. Kuulosti juuri sellaselta, ettei voi olla ku onnellinen isän puolesta. En tiedä kyl et osaaks se ite olla asiasta onnellinen, mut toivotaan niin-. Aika kuutsallahan se on viimosen halvauksen jälkeen ollu. Ei vaan voi tietää et mikä kaikki menee jakeluun ja mikä ei.

Villiksen neuvolassaki tuli käytyä. Ja hyvinhän tuo herra kasvaa. Jutusteliki niin ku ois aina ne tätit sielt tuntenu. Oli siis eka kerta täkäläisessä neukkulassa, mut tosiaan tuli tunne, et ihan ku ois aina samalla tyypillä käyty. Sikäli mukava muutenkin, kun sama täti hoitaa myös nuo meiän koululaisten tarkastukset, niin on sit todellaki yks ja sama ihminen joka osaa auttaa meiän asioissa jos apua tarvii. Sen kautta kuulin et kunta myöskin haluu meittii jelppiä. Ei voi kun kiittää ja kumartaa. Eli saahaan jonkun tunnin kuukaudessa kodinhoitaja lapsia kattomaan. En mä nyt osannu sanoa et minkä sorttista apua mä tarviin, mut kattotaan sit miten se yhteistyö etenee. Et mää pääsen ihan vaikka nukkumaan taikka vaikka kaupppaan keskenäni. Ja kunta maksaa. Vähänks siistii-. Siitä tukiperhe jutusta tuol oliki sitä juttua, ja sitä vähä pohdinki. Se van tuntuis ratkasuna niin jotenki raskaalta tukimuodolta. Ku en mä muuta tarvii ku sitä omaa hengähdystä toisinaan- Ja toi siivous ja ruuanlaitto puoliki luonnistuu, em mä koe et se on mikään ongelma, et se tosiaan on loppupeleissä juurikin sitä omaa happi aikaa mitä kaipaa.

Ite olin tohtorilla tuos kans ja sen myötä sit labroja yms kävin otattamassa. Ihan mukava haaste lähtee kokeilee onneensa. Kyseessä papa-koe, ja se mikä siit teki haastellisen oli juurikin, ettei ollut ketään joka olis sen aikaa hoitanut näitä nappuloita täällä. Mut ite asias se kävikin sit taas vaan ja ainoastaan hyvin. Lähettiin täst rattailla liikenteeseen, ja Villahousu nukahti rattaisiin just sen 20 metriä ennen labraa. Eli se nukku vaunuissa ja Neiti leikki tyytyväisenä leikkipaikalla. No worry siis. Se ois ollukki ku ne kumpakin siin pöydän ääres puleeranneet omiaan- Ois meinaa jääny papat ottamati. Nyt sit vaan jännäillään taas tuloksia. Jännäämisen aiheuttaa se, että vuosi sitten, sterilisaation yhteydessä piti ottaa näytteitä kohdun puolelta kasvaimista. No asia ei ollutkaan niin helppo eikä ainakaan yksinkertainen, koska olin lopettanut hengittämisen. Eli jäi näytteet ottamatta. Että mitä tuonne vatsaonteloon, tai kohtuun nyt sit kuuluukaan. Onko kasvaimet aiheuttanu muutoksia siellä, mahollisesti jopa puhjenneet kukkaan, vai onko tilanne ennallaan ja rauhallinen-. Sitä tietty toivon. Mut se selviää. Joskus.

Vaalitki meni. Hurjan myrsky päivän lykkäski sunnuntain äänestyspäiväks. En päässyt läpi, mut enpä ole siitä ees pahoillani millään muotoa. On tää ero kuiteski verottanu tota jaksamus puolta sen verta, et nyt on hyvä ihan vaan olla ja opetella elämään taas. Ilman muita velvotteita. Töihin paluutakin on pohdittu, ja Jannu mulle tänään asiaa pohtikin ääneen. Herra tuumaili näin "must ois ihan siistii, jos sä menisit töihin oikeesti, se vois olla kivaaki sulle. Mut ook sää yhtään aatellu et kuinka kurjaa Villahousulla ja Neidillä on, kun ne joutus olemaan niin pitkiä päiviä siel päiväkodissa". Ja hemmetin oikeeseenki taas osu. Aamuvuoro alkaa seittemältä, joka tarkottas et noi menis hoitoon kuudeks. Iltavuorosta pääsisin hakemaan lapset kotiin klo; 23.00. Yövuorot onki sit ihan oma lukunsa. Et kyl se vaan taitaa omaan mahdottomuuteensa kaatua. Jos vaan pystyy ens syksyyn oottamaan, ni sit ois taas yks etappi saavutettu. Ei vaan toimi yhen aikuisen perheessä yhtälö kolmivuorotyö, eikä muita vastuuta ottavia aikuisia. Ja se noitten päiväkotikin ois sellasen 15 km matkan päässä.. Että antaa olla. Kitkutetaan vaikka väkiste. 

Vettä on satanu ku esterin takapuolesta. Kumpparit jalassa on ulos uskaltautunu, ku on niiin märkää. Oli ihana tänään, ku lähin illalla Onnin kanssa pitkälle lenkille, ja sattuki just sellanen sees hetki, ettei ees satanu. Pilvet väisty ja taivaalta tuijotti vastaan taas NIIN kirkas tähtitaivas. Se sai aikaan jotenki taas niin voimaannuttavan olon. Ihana lumottu olotila. Saatiin sit seuraa lenkille. Heh. Aino, meiän pikku kisu, päätti sit seurata meitä koko lenkin. Välillä hävis mettään ja ilmaantu taas heti vana veteen seuraamaan. Oli turvallinen kulkee pimeessä mettässä. Joopajoo, Onni on siis kokoa pieni, ja Ainokin vasta pentu. My littlle bodyguards. *sydän* Nää kyyhkyläiset on muuten matokuurilla. Onni siks et se pitää rokottaa ens viikolla, ja Ainolla ON havaittu matoja. Jaiks.

Uimahalliinki selvittiin muksujen kanssa. Oli muutes suhteellisen sippiä porukkaa sen pulikoinnin päälle. Kotiin päästiin ni ei puolta tuntia menny ku kaikki nukku. Kerranki ajoissa, ja ilman mitään vänkäämistä. Kyllä nukkuvat lapset on vaan extra ihania :o)))

Ja ihana vieraskin meillä kävi. Mr. Palotarkastaja. Aikansa kiipes ja kapus ja mittas ja ihmetteli ja tyyty toteemaan, et takkoja saa käyttää. Nyt onki loimoteltu tulia sit. Suora hormihan tuos on, et ei se kauaa lämmitä, mut sitä tulta on ihana kattella. Ja varpaita on ihana lämmitellä. Ja makkaraa on muksut rillanneet sit urakalla. Taisivat eilen vetää paketit mieheen ihan vaan siit innosta et ite olivat sahailleet takkapuut ja ite tehdyllä tikulla niit makkaroitaan sit paistoivatki. Vähä olivat polleeta porukkaa nuo meiän herrat. Eli seuraaalla ostoslistalla on oma kirves. Ja äitihän haluu sellasen vaaleenpunasen ;oD Ja sit voi pohtia sitäki, et mist niit puita seuraavan kerran saakaan. Et tilais vaikka joltakulta lastin tonne pihalle. Muksutki viihtyy kummasti, ku saivat niitä puita taiteilla. Ja ainoa millä niitä taiteili, oli tosiaan rusteinen saha, mikä tuolt pihalta löyty. Mut tota oikeesti poltettavaa puutaki on vaan niin hiivatin vähä. Suurin osa on jätettä, mitä ei polta takassa erkkikää. Hetkeks pieneks kuiteski askaretta noissaki.

Jaahas, jos koittas tästä siirtyä tuijottelemaan videota ja nukkumaan itekki ajoissa. On nää illat vaan tupannu venymään viime aikoina.. Jos sitä ois huomennaki yhtä ihana päivä ku tänään..Toivos on taas hyvä elää.

Ja iiik, hiiri. Hei hyi. Kissa oksens just matolle sellasen...ööö...litistetyn version jostain hiirulaisesta. Ällö näky. Ja pojatki nukkuu, kuka sen siivooo, en kai vaan mä??????

 

                                        The Fugees; Ready or not

EDIT: Mihin on kaikki "laatikot" hävinny blogista...??? Jospas ne löytys kun taas jotain palvelin siirtoja menossa..Hope so. Tai sit pitää älähtää johki suuntaan :oZ *pyörittelee silmiään*

---> Laatikot löyty taas, jeee. (29.10.2008)