Se on meinaa sellanen juttu, et nyt niinku 95,5 prossaa tekemättömistä paperitöistä on justiinsa nyt niinkus tehty. Nää on näitä pieniä onnen hetkiä, enneku muistaa taas ne sata muuta asiaa mitkä on viel ihan vaiheessa. Nyt ainakin nuo yhistys asiat on ees jollakin tolalla. Vain yks jäsenrekisteri jäi kirjaamatta, mut se onki ihan peace of cake huomenna heitellä exceliin. Napunapu vaan joo. Ja parit nimmarit haen aamusta, ni saa nuo kasaantuneet pöytäkirjat vietyä vihdoin tilintarkastajille, et jos vaik irtois sit kevätkokouksessa se kaivattu vastuuvapauskii :oP

Töitä on ollut taas varsin mukavassa suhteessa, tarpeeksi vapaita, ni ei oo päässy niitten kanssa väsähtämään. Valvomisetki meni varsin mallikkaasti, nyt uskaltaa taas tehä öitä vaik vähä enempiki, ku tietää et jaksaa. Viimeks Miss Peeweli pelasti mun yön. Ois meinaa ollu muksut ilman kaitsijaa, jos ei ois Peeweli tänne hiippaillu vähä jelppimään. (ihan kun mä nyt oisin sit töihin mennykkää..jos ei ois kaitsijaa ollu..niin vastuuton en edes mä ole, vaikka vastuuton olenkin. tai noh..) Mut siis joo.

Illi the Cat tuli myöskin takas kotiin. Hetkeksi. Miss Peeweli oli käyttänyt vanhaa rouvaa eläinlääkärissä ja sielläpäs oli todettu varsin kurjia uutisia. Suussa on kasvain ja vanhan rouvan päivät alkaa olla luetut. Peeweli ei uskaltanu radikaalia päätöstä tehdä silloin siellä vastaanotolla, että oisivat jatkaneet unta vähän syvempään sellaiseen. Joten rouva on nyt täällä meillä vähä niinku saattohoidossa. Tänään juttelin Illiä hoitaneen eläinlääkärinkin kanssa, ja yhdessä tulimme loppu tulokseen että niin kauan kuin tuntuu että Illi jaksaa nukkua ja syödä, eikä vaikuta kipeältä, niin saa olla ja nautiskella alkavasta keväästä. Heti, jos yleiskunto alkaa laskemaan tai alkaa oksentelemaan, niin hiippaillaan armon enkelin luo tuonne eläinlääkäri asemalle. Ei ole 16 vuotiasta kisuliinia yhtään tarkoitus enempää rääkätä kuin on pakko. Lääkekuuria vedetään kitusiin, sekin pitää rouvaa ehkä tavallista virkeämpänä. Tohtori kerto, että oli poistanut Illin suusta pari hammasta ja ottanut kasvaimesta koepalan. Koepalan oli leikannu sellasesta patti kohdasta, joka myöskin on varmasti omalta osaltaan helpottanut ainakin rouvan syömistä. Ja patologillehan se lähetys läks ja niitä tuloksia myös ootellaan. vaikka lopputulos aika selkeä onkin. Kasvaimen poistoa tohtori ei halua lähteä tekemään, kun yleensä ensinnäkin nuo suun kasvaimet on hyvin harvoin harmittomia, ja kun tuolla rouvalla on tuota ikääkin jo ihan kohtuullisesti. Ainakin se 16 vuotta. Ehkä jopa enempi, kun löytökissahan tuo oli saapuessaan alunperin silloin vuonna kivi ja miekka. Mut kyllä on surkea olo. On se kuitenkin niin perheenjäsen ku vaan voi olla. Itkuksi menee kun tarpeeksi asioita pohtii. Kun nyt sais rassukka kuolla kauniisti ja ilman pahempia tuskia. Lopettaminen on yks karmeimmista päätöksistä, mitä joutuu tekemään. Mutta tässä kohtaa sitä kuvittelee jopa olevansa armollinen toiselle.  Mutta jaksuja mulle. Ja Peewelille. Ja muksuillekkin. Ei taatusti mee tää juttu ilman itkuja päätökseen. 

Surusta iloon.. Jannu vetäs 10v mittariin ja Juniorillakin kunnioitettavat 7 vee napsahti. Ja juhlittu on. Ja urakalla. Viikonloppuna sukulaisia ja tänään kaverit. Ja kun kaverit poistuivat iltasella talosta, niin olin jokseenkin PUHKI; POIKKI ja NIPUSSA. Ala siinä sit viel hirveen hulabaloon jälkeen tavaamaan jotain hemmetin pöytäkirjoja.Niinpa. Mut onneks ne on ohi. Taas vuodeksi. Kakun jätin tänään suosiolla tekemättä, kun tuntuu et muksut sen melkeen jättää syömättä. Tarjoilussa olikin varsin hitti kun hain Prismasta sellasia 2 litran jätsipakkauksia muutaman, erilaisia jätskikastikkeita, nameja, strösseleitä ja keksejä. Siinä sit itte väänsivät jätskiannoksia kukin tahollaan ja hyvin uppos. Ei siinä paljon muuta sit enää kaipailtu. Veikkaanpas et Esikon synttäreillä kesän alussa, mennään samalla kaavalla. Jätskiä koneeseen ja hyvä meininki.

Mutta jos koittas nyt heittää ruhonsa taas vaihteeks hetkeks aikaa tuonne sängyn pohjallekki. Aamusta oiski sit kerho aamu. Pääsee Villahousu hoilaamaan taas Ihhhahhaata. Ihanaa. Jotta eikus UNIA!!

                                     Samuli Edelmann; Pienestä kii