Elämä on. Se vaan on. Odotus odottaa palkitsemistaan. Vai eiks se niin mee että odottavan aika on pitkä ja odotus palkitaan. Hope so vaan joo.

Talo, jota ollaan ostamassa, on siis kunnan omistuksessa oleva kiinteistö. Kunta on tehnyt päätöksen, että myyvät kiinteistön. Kiinteistö on laitettu paikallisen kiinteistönvälitystoimiston myytäväksi ja sille on asetettu myynti aika, jona tarjoukset jätetään. Tässä tapauksessa totesimme haluavamme taloa niin paljon, että tarjosimme siitä juurikin sen mitä siitä on pyydetty. Koska kaupan toinen puoli on kunta, niin tarjouksiin ei jätetä vastatarjouksia kunnan puolesta, vaan kunta joko hyväksyy tarjouksen tai asettaa kohteen uudestaan myyntiin. Tässä tapauksessa asian piti olla piffi, kun tarjottu summa on se mitä siitä halutaankin. Mutta eipä se niin helposti sitten mennytkään. Jollekkin iski ahneus??? Eli tarjouksia oli kohteesta jätetty kaikki kaksi kappaletta, joista meidän tarjouksemme oli se parempi ja se oli vielä se mitä kohteesta pyydettiin. Mutta nyt kunta pohtiikin, että haluavatko he myydä. Minusta tää on uskomatonta. Joku on siis ollut kunnassa (valtuutettu??) sitä mieltä, että kunta on laittanut talon myyntiin liian halvalla. Ja nyt sitten odotetaan päätöstä, että myyvätkö talon tuolla summalla, vaiko ei. En tiedä vaihtoehtoja. Onko se sit niin että myyvät alkuperäissuunnitelman mukaan, vai purkavatko mahdollisen kaupan. En käsitä että jos kaupan purku tulee, niin voivatko he asettaa talon uudestaan myyntiin isommalla hinnalla, tai pyytävätkö he suoraan meiltä tönöstä enemmän rahaa, mitä on alunperin pyydetty. Voiko näin edes toimia?? Minusta tälläinen myydään-ei myydä-keskustelu olisi kunnassa pitänyt ehdottomasti käydä jo ennen kuin talo on myyntiin asetettu, eikä jahkata sen jälkeen kun tarjoukset on jätetty ja kaupat pitäisi viimeistellä. Tarjous kuitenkin sitoo ainakin meitä, tarjouksen jättäneitä. Eli meidänhän se on joka tapauksessa lunastettava, jos kaupat tapahtuu. Jos ei tapahdu, niin en usko että korvauksiakaan voidaan turhasta jaagailusta saada. Tässä on meidän osalta aika paska nakki niin sanoakseni, koska tällä aikaa kun kunnassa sitä myyntiä jahkaavat, niin me ei voida etsiä muitakaan vaihtoehtoja. Kun ollaan siihen tarjoukseen kuitenkin sitouduttu. Tää on siis todellista pelleilyä. Kunnalle yhdet talokaupat onkin varmaan kuin pisara meressä, mutta meille kyseessä on kuitenkin kokonainen ihmiselämä. On monta asiaa mitä meidän pitää huomioida, ja minkä mukaan tulevaa suunnitellaan. Lasten kouluun ilmoittautumiset sun muut vuokrasopimuksen irtisanomiset vaan venähtää. Vuokraa ja lainaa en halua maksaa yhtä aikaa, ja tältä olis vältytty ainakin, jos kaupat ois tehty suunnitelmien mukaan silloin kuin tarjouskilpailu päättyi. Tää tilanne on aika patti. Ei ole paljon vaihtoehtoja. Odottavan aika on TODELLA pitkä. Huomenna aion soitella vähän ja kysellä että onko meillä mitään oikeuksia tälläisessä tilanteessa, vai onko todellakin ainoa vaihtoehto odottaa ja odottaa ja odottaa ja odottaa.. Olen harmistunut, ärsyyntynyt ja suutuksissani. Toisaalta tekis mieli iskeä hanskat tiskiin ja todeta et ok, pitäkää tönönne, mutta toisaalta olo on varma, että mökki sieltä meille vielä napsahtaa ja remppaa päästään alottelemaan. Mieskin aloitti työt taas sairaasloman jäljiltä, eli sekin aika on kodin remontoinnille iso miinus. Ois kummasti ehtinyt jotain puuhailemaan jos ois kaupat tehty aikataulussa. Mutta aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Pakannut olen edelleen, ja tulevia hankintojakin on katseltu valmiiksi. Huutonetistä ostin muksujen huoneeseen hyllyjä ja sängyn, ja nekin nyt vielä odottavat myyjän autotallissa noutamista, kun en niitä tänne haluaisi roudata. Sais suoraan oikeeseen osoitteeseen. Olen siis vahvasti muuttamassa kaikesta huolimatta. Keittiötäkin on tullut pohdittua ja yksi hurahdus kävi yli muiden. Tälläinen 120cm Festivon kotikylmiö meille sitten tulee, ihan ehdottomasti. Musta Pörssi sai hurahduksen aikaan, ja heiltä saadaan vielä loistotarjouskin loppu kuusta, kun pitävät omat tukkumyyntipäivät. Että sitä ootellessa, kuin myös niitä kaupanvahvistuksia. Kupoli pysynee kasassa lahjoitettujen maalarinteippien etc. kanssa. Jeesusteippiä lisää jos alkaa rakoilemaan. Kyllä tää tästä, siihen on vaan ihan pakko uskoa. Ja muuttointoa löytyy vaikka muille jakaa. Pöhinää on enempi ku vissy-pullossa. Uskokaa pois.

                                     Jenni Vartiainen; Mustaa kahvia