Ollu taas sellanen muka kiire. Sutinaa ja hääräilyä, mutta aikaakin kyllä yllättävän ruhtinaallisesti. Tietokone sano lopullisesti sopparinsa irti ja toimittaa virkaa lasten koneen varaosina ja nyt alla rullaa uus ja toivottavasti tyytyväisempi rakkine. Että siksikin ollu vähä hiljasta tällä saralla.

Mutta joo. Työt otti ja alko muutaman säädön ja väännön kautta. Aamua ja iltaa ja illasta aamuun ja toistepäin. Töissä käynti on ollut yllättävän helppoa kauraa. Puhelinkauko-ohjaus lapset ova olleet kiltisti ja tavoitettavissa, eikä sen suurempia murheita ole ilmaantunut. Aamuherätyksetkin on koululaisilla onnistuneet yllättävänkin hyvin, eikä myöhästymisiä ole tullut kuin kerran. Pienemmät rakastaa päiväkodissa puuhaamista ja hoitotätejä. SE on ihanaa. On itelläki ihanan luottavainen mieli jättää lapset hoitoon. Ei tule itkuja eikä hammastenkiristelyitä. Ne tulee yleensä siinä kohtaa kun pitäisi sit kotia päin lähtee. Tylyltä tuntuu välillä noutaa lapset 22.00 päiväkodista ja sen jälkeen setviä itsensä kuosissa lapset kainalossa 6.30 takasinki päin. Vuorotyössä on omat kököt puolensa. Työnantaja koittaa kuitenkin olla armollinen, ja mm. yövuoroja minulle ei laiteta ollenkaan. Se helpottaa sumplimisia kummasti. Mutta joo. Töissä on ollut kivaa =)

Maija Poppanenkin meillä vielä käy arkea ilahduttamassa ainakin vuoden loppuun saakka. Tavoitteena on äidin lepo ja rentoutuminen, kuulostaa just niin hienolta ku onkin =) Sosiaalitoimen tukitoimenpiteenä. Yleensä hän tähtää käyntinsä arkiseen vapaa päivään, ja aika hyvältähän se on kyllä tuntunut. Kumma asia, kuinka voi olla rentouttavaa päästä sen kerran viikossa ihan rauhassa vaikka kauppaan, tai kaverin kanssa kahville ja ihan ilman lapsia. Tänään oli juurikin Maija päivä, ja lapset olivat täällä leiponeet pipareita Poppasen kanssa. Äiti luuhas aikansa kaupassa ja hoitamassa rästiasioita kaupungilla. Kahvitkin ehti hörppäsemään Leilan tykönä. Yllättävän pienestä sitä ihmisen jaksaminen on kiinni. Tuollainen 3 tuntia tuntuu niin ruhtinaalliselta, että huh ja hah. Viikonloppuna pienemmät lapset kävivät kokeilemassa myös tilapäishoitoa. Lisätuki, joka antaa mahdollisuuden päästä lepuuttamaan hermoja silloin, jos isän ja lasten tapaamiset jostain syystä peruuntuvat. On se vaan myönnettävä, että tuollainen kuukauden yhtäjaksoinen lastenhoito pesti on toisinaan voimia verottavaa. On aika iso helpotus, kun tietää, että ei tarvitsekkaan sitä yksin jaksaa. Saa edes yhtenä aamuna nukkua sitten vaikka samantien vuorokauden läpeensä. Aika luxusta. Ja saa muuten arvostamaan kunnallisia tukitoimenpiteitä aika uudella tavalla. Eli tilapäishoitoon mennessä lapset menevät vuorohoitopäiväkotiin yökylään. Ovat hoidossa koko vuorokauden. Ulkoilevat, syövät, nukkuvat, leikkivät ja pelaavat. Oli kuulemma ollu kivaa. Nukkuneetkin olivat hyvin. Ja äiti pääsi katsastamaan fanittamansa Irinan taas livenä  Ja kivaa oli, niin äidillä kun mukeloillakin !!

Vaan tuli sitä kotioloa kunnon rupeema tuos harrastettuakin. Töistäkin ehdin jo viikon olla sairaslomalla hoitamassa lapsia. Meille iski meinaan Sika. Kärsäkäs päätti pistää hiljaseks torpan laakista. Kaikki 5 nappulaa yhtä aikaa kipeenä. Oli muuten varsin herkkuja hetkiä. Ensin sairastu Jannu. Käytiin isänpäivää juhlistamassa Papan luona ja päästiin Elma messuille ponkasemaan. Kivat messut oliki. Katteltiin mm. aivastelevia pikku possuja ja yks niistä saparoisista vielä puras meiän Junioria. Jeejee..  No, puhelin pärähti ja Jannu kerto olevansa kekäleenä kotona ja kiiruusti sit ajeltiinkin kotiin poikaa hoitelemaan. Seuraavana aamuna olikin sitten muu poppoo samassa taudissa ja yhtä kekälettä kaik tyynni. Ekana korkee kuume (40 astetta) sen jälkeen alko yskiminen. Päivä eteenpäin ni jo oksennettiin ja ripuloitiin. Kolme yötä tuli valvottua putkeen, kun Villahousu oli heikolla hapella. Osasto sairaalassa täynnä, joten viimoseen asti hoivattiin herraa sit ihan kotikonsteilla. Testitkin napattiin ja loppu viikosta tulikin varmistus että sikaahan se sit oli. Viimenen sairasvuode yö oli kaikista raskain. Villikselle annettiin nesteitä 5ml ruutalla 5 minuutin välein suuhun. Jos ei aamuun mennessä kokonaismäärä ois ollu paria desiä enempää, niin nenämahaletkusta ois poika päässy nauttimaan. Ei tarvinnu. Kamat pysy sisuksissa ja siitä alko sitten jo nopsaan herra tokenemaan. Buranat, Panadol ja Pronaxen varastot tuli päivitettyä melko tarkkaan. Oli aika tattis ja tasaraha kun se viikko viimein saatiin päätökseen. Yskä on jatkunut pitkään. Vieläkin köhivät toisinaan kilpaa. Mutta juu, helpottanut on jo isosti. Ei tarvi pohtia et rokotetaanko lapset, kun saivat luonnollisen suojan. Itse otin työn puolesta rokotuksen ensimmäisten joukossa, ja siinä kohtaa kun lapset makasivat valkosina ja hiljaa, niin osasin olla vain ja ainoastaan onnellinen ristiriitaisesta rokotuspäätöksestä. Siinä kohtaa se ei harmittanut enää ollenkaan, vaan ainoastaan tunsin helpotusta että oli tullut otettua. Kipeenä olin rokotuksen jälkeen tasan vuorokauden, mutta helpolla niistä oireista päästiin. Nyt kun oisin lasten kanssa kaatunut samaan sysäykseen, niin pulassa oltas oltu. Eipä ollut ketään joka olisi tullut avuksi. Että joskus näinkin.

Eipäs meille sen kummempia tällä haavaa. Huomenna ois vuorossa iltavuoro ja lääkehoidon vika näyttö. Pitäkee peukkuja et on oikeet napit oikeissa kupeissa ;o)))