Lupasin viime postauksen kommenteissa palata nuihin työkaluihin.-. Ei nyt ihan onni natsannu kellään.  Ja niinku tässä on ehkä käyny selväks matkan varrellaki, ni se millä mä jotain korjaan, ei välttämättä oo mitään tavallista tai ees ihan viisasta  Mutta asiaan. Nuilla vermeillä laitettiin kondikseen meiän stereot, joissa on 5 cd:n vaihtaja. Viides Villahousu päätti asentaa vähä omiaan ja dumppas ne täyteen erinäisiä levyjä ja muuta sälää. Totes vaan et äiti korjaa. Ja näin tapahtu. Styrkat toimii paremmin ku ennen

Ja hei, enää 4 päivää ajelua. Tänään taas jurnutettiin 60km/h motarilla ku moottorista hävis tehot. Eiku auto sammuksiin ja uudestaan radalle ja avot ku rullas sujuvasti kotia saakka. Että todellaki. Kädet on kyynärspäitä myöten ristissä et kohta on jo lauantai!

Mari tuolla kyseli kommenteissa jotain mikä kuulemma kaikkia kiinnostaa...mitähän se ois..??  Lasten kuulumiset, muurahaistentorjunta, radan raskaan raatajat? Vai oiskohan se Mr. virtuaalivappuheila?? Maybe..   Marin tuntien veikkaan et juurikin tuo viimonen..

Että mitäs mä ny sit sanosin? Että juu, sellanen tavallaan kuvioissa tosiaan on. Tai siis on ja on, niinku paikalla vaan ei läsnä. Millä mielellä, ni ei voi tietää. Kummallakin on omat realiteettinsa tahoillaan. Mulla viis, sillä kolme. Realiteettia. It`s life ja sen kanssa on vaan elettävä. Välimatkaaki on jokunen kilometri. Mä veikkaan et kumpakaan ei oo valmista kauraa tekee mitään radikaaleja päätöksiä tän elon muuttamiseks. Vielä, koskaan? Kun ei voi tietää tulevasta? Tää nyt vaan kuuluu siihen kategoriaan et aika näyttää. Aikaa hoitaa ja aika parantaa. Nyt vaan nautitaan tästä hetkestä ja ei murehita huomista. Heittäytymisekskö tätä kutsutaan? But just like that. Viikonloppua tuli vietettyä kaksin. Ja kyllä, mulla on edelleen hymy korvissa sen takia. Ja vähä niinku ikäväki. Että kyllä. Olen vahvasti lääpälläni. On jotain mitä odottaa ja jotain mikä jaksaa kannatella, kun toisinaan tää elo meinaa käyä ahtaaks. Näillä eväillä on hyvä jatkaa. Ja tää on taas sarjaa my opinion only. Kun ei voi toisen puolesta mittää puhuu.