Voi kun taas iskee surkeus luihin ja ytimiin. Ahistus alkaa aina kummasti hiipimään selkäpiihin, kun alkaa maanantai taas lähenemään. Ei hotsita tulevat ajelut ei sit taas yhtään, vaikka pilkahduksena alitajunnassa havainnoikin, että kohta ne loppuu-. Turnausväsymys on ihan kauhea. Sit ku oot valmiiks vähä alla päin, ni tuntuu et kaikki taas ympäriltä domino pelin lailla ropisee nurin. Mä oon vaan sivusta katsoja, enkä voi vaikuttaa asioitten kulkuun ollenkaan. Asioita tapahtuu, hyvässä ja pahassa, ja mä oon vaan kokopäivätoimisesti ihan pihalla kaikesta. Mä näen, ja mä kuulen, mut mä en ymmärrä. Kaikkein vähiten sitä mitä omassa päässä pyörähtelee. Mä vaan kelluttelen virran mukana, ja sätkin teenpäin. Tahoin, eli en. Saamattomuus iiseissäki asioissa on ahdistavaa, mut ei vaan jaksa.

Hyvät asiat jaksaa kannatella, ainaki hetkellisesti. Se että tuolla jossain on hän, joka osaa sanoa oikeita asioita oikeeseen aikaan, ja on oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan.. Mutta ku seki on niin hiivatin vaikeeta. Välissä on ihan liikaa kilometrejä. Vois melkeen väittää olevansa aika syvästi rakastunu nainen..mut ku ei se oo niin yksinkertasen helppoa. Tunteet on tosi vahvat, mutta järki ja todennäköisyys tuntuu utopialta. Et onks tää vaa hetken huuma, vai löytyykö jostain yhteinen ymmärrys ja halu tehdä suuria askelia ja muutoksia elämässä. Ku ei vaan voi tietää. Aika näyttää, liian tuoretta ees aatella kauheen pitkälle. Mut se onkin se mun ongelma..viiä asiat liian pitkälle. Osais vaan nauttia tästä hetkestä ja pitää kiinni niistä onnen murusista mitä käsissä nyt on. Mä en ees tiiä, et ajatellaanks me mistään samalla lailla. Tai siis tiiän et aatellaan, monestaki, mut et niinku ajatellaanks me tästä olemisesta samoin tavoin. Ja ku mä en osaa lukee ajatuksia. Ja mähän varta vasten halusin osa-aika kainaloa...et eiks mun pitäs olla nyt tyytyväinen..?? Mut ku mä en oikeen oo... Tai em mä tiiä. Oonks mä??? Ai miten niin pihalla-. Kaikesta-. Mut joo, mulla siis tosiaan on ollu mukamas "vakavampaaki" sutinaa..onks jatkossa, niin sen sit aika näyttänee??

                Esa Kaartamo; Minun tähteni