Täpinää pytyssä. Ihan levoton olo. Energiaa ois vaikka muille jakaa, mut järki käskee nukkumaan. Mut ku ei malta. Sellanen fiilis et koht räjähtää..very explosive. Mutta sellasta positiivista tärinää ja täpinää kuitenki.

Kannatti ahistua eilen ihan kunnolla ja kerralla ja avautua teille rakkaat kuulijani, tänään olo on ollut jo varsin muikea :o)

Huominen hirvittää. Aamusta pitäs olla Juniori ja Neiti ruokittu klo:07 ja sit mennään pää kolmantena jalkana kohti päiväkotia. Ihan vaan et ehtii vetää käpälää toisen eteen että löytäs ittesä toiselta puolelta kaupunkia. Varmasti. Vartissa. No way.

Ja sit paapatetaan. Suomeks sanottuna haistatetaan ties mitkä. Mr Big Bossille. Et miks ei jonot vedä. Miks sairaat ei saa hoitoa sillon kun ne sitä eniten tarviis, kuka kantaa vastuun. Kuka maksaa ja kenen leipää syyään. Kuka palvelee ja ketä. Noo, näytetään et mistä pulu pissii ja toivotaan et jhouluun mennessä jonot taas vetää. Ainaki johki suuntaan.

Ja mun hammas. Armoitettu kivuton takahampaani. On viettänyt hiljaiseloa jo hetken. Tänä aamuna, ikkuna auki nukutun yön jölkeen tunsin tarvetta niistää. Niistin nätisti ku neidit tapaa niiskuttaa, ja mitä kävi. Noo, hampaassahan tuntui et ilman paine vetäs koko hitsin hammasta johki tuonne poskionteloa kohti. Nyt tarviin jonkun viksun professorin kertomaan et mitä tuol naamavärkissä oikeen tapahtuu. Ku oon tän takahampaiden ja poskionteloitten yhteyden huomannu aiemminki. Eli mikä ihmeen yhteys näillä on toisiinsa. Jos hodan poskionteloni kuntoon, niin paraneeko hammaskin. Vai häh? Vieläkin, kun ihan varovasti yrittää niistää, paine vetää hammasta syvälle ikeneen. Tuntuu, et jos tuuppaisin esim hammastikun kärjellä ikenen reunaan reiän, niin paine tasaantus ja hassu tunne helpottas..en tiiä. En aio kokeilla.

Mitäpä muuta, mummolle suuta, hekoheko. Ehkä mä jatkan taas. Vaikka huomenna. If i`m still alive.. No can know.

Hei, pakko kertoo viel... Viime yönä..Jossain kohtaa kampesin viimein petiin. Isäntä kuorsas niin et oksat pois. Seinät ihan täris. Olin just valmistautumassa kaikkien aikojen karate iskuun suoraan palleaan, et saisin viimein ees yritettyä nukkumatin houkuttelua, ku isäntä räväytti silmät auki ja karjas niin et meinas paskat lurahtaa pöksyyn -"helvetti, nyt loppu se muriseminen". Kääns sit kylkeä ja jatko uniaan ilman kuorsausta. Enpäs oo hetkeen nauranu niin autuaasti vatsalihakset kipeinä. Eka kerta ku nään/kuulen et joku herää omaan kuorsaukseensa ja ihteään alkaa komentamaan. Mut se tehos. Tarvii vissiin harjotella sellanen "nyt loppu se murina" komento, jos kuorsaus alkaa taas vaivaamaan. Heh.