Jaa että mitä kuuluu.. ?? Remonttia, remonttia, remonttia, muistilistoja, tyhjää päätä, väsymystä, kipeetä kättä, vaivasta oloa, hyvää mieltäki toisinaan, hermojen menetystä jajaja.. Vesiputki on kaivettu ja liitetty taloon, laajakaista pelittää. Sitä normaalia varmaan näin remontin melskeessä. Töitä on paiskittu 24/7 ja sen verran on valmista saatu aikaseks et lastenhuoneet on listoja vaille valmiina ja pikku poikien huoneesta uupuu vaatekaappi. Keittiö ja apukeittiö tulee ens viikolla, eli kai sitä vois sanoa et voiton puolella ollaan. Isäntä on vetäny ihan kymmenen nolla yötä päivää hommia täällä, eli kaikki valmis on ihan hänen ansiokasta ansiotaan. Mun täti kävi muutamana päivänä jeesailemassa, broidi hoiti kaks viikkoa muksuja, Paappa autteli pari päivää ja isännän velipoika pari iltaa töitten päälle. Että isot kiitokset heille avusta, sitä oikeesti arvostetaan ihan satasella, jos ei ole tarpeeksi muistettu painottaa.

Eli tosiaan keittiö (se euroopan kallein :oP) tulee alkuviikosta ja sitä ennen ois pikku pakko saaha viel keittiön ja tietty sen apukeittiön lattiat kondikseen. Laattaa ois sinne tarkotus laittaa, ja isäntä laatottelee sit niit varmaan tuos torstain tietämissä. Nyt kun oliki hommat niin hyvällä mallilla niin ukko painu pitkästä aikaa kalaan, että saap nähä saahaanko huomenna soppaa ruuaks. Mä kävin muksujen kanssa tyhjentämässä ikeaa, että saatiin mattoja ja lamppuja ostettua tarpeiksi. Kivoja löytyki, eikä hinnatkaan päätä huimannu. Pikku poikien huoneen sisustus alkaa olla hyvällä hapella, mut siinäpä tuliki sit pienehköjä mutkia matkaan-. Kun näissä ovissa täällä on kaikenlaisia erikoisia lukkoja nääsnääs. Ja oonki niit ottanu pois, kun en tiiä et mihin kaikkiin mulla onkaan avaimet. mut pikku poikien huoneen oveen sellanen olikin sit unohtunu.. No..Herra Juniori sit otti ja vetäs sen niitten huoneen oven lukkoon, ja nyt sinne ei sit niin vaa mennäkkään. Huomenna on pakko soittaa lukkoseppä paikalle, et saahan ovi auki. Tai takoa purkuraudalla niin että tuntuu.. Voi vaan olla et isäntä on tuon lukkosepän kannalla enempi, et saahaan ovi säästettyä.

Vessanpöntötkin ehin kiroomaan jo alimpaan helkuttiin, kun ne vuorotellen lakkas toimimasta. Kunnes selvis et meillä on oma putkimies. Jälleen Juniori, joka oli keksiny et pöntöt voi myös sulkea, eli vipu kaakkoon ja ne ei sit enää pelitäkkään. No, hanat avattua alko taas pöntötkin toimimaan. Sitä vaan pohtii et mitä kaikkea nää kersat voi ikuna keksiäkkään.

Neiti sit taas repäs myös. Pidin palotarkastajan kanssa neuvonpitoa ulkona, ja Neiti onnellisena soitteli nokkahuilua siinä ootellessaan. Kunnes soitto loppu ja nokkahuilu sojottikin yhtäkkiä Opelin konepellissä kiinni. Sieluni silmin ehdin näkemään kuinka ajelen motaria 120km/h ja nokkahuilu vislaa mennessään. Noo, saatiin se sit pienen uurastuksen jälkeen onneks irtikin. Piti vaan koko etu säleikkö purkaa ensin et läks.

Mitähä muuta täs onkaan sattunu.. Ei pysy perässäkään enää. Mut aina vaan tuntuu sattuvan ja tapahtuvan. Jospas sitä koittas painua täst kans pikku hiljaa koisimaan. Kuviaki lupasin laittaa mut tänään ei kyl jaksa mitään plärätä. Kyl kai niit viel ehtii :oS Se on se saamattomuus ku väliin meinaa päästä vaivaamaan. Mut hei, vähänks on siistii.. Et tää netti toimii. Kummasti sitä kyl pärjäs ilmanki, enneku eilen sit käveli laajakaista mies ovesta sisään ja kerto laittavansa kaistat kuntoon. Eip ollu ehtiny ees kaipaamaan, tai huomaamaan ettei ne toimineet viel. Mut nyt sit toimii. Mitähän täst rempan jatkosta tuleekaa, ku koneella pääsee taas kykkimään. Hohhhoijaa. Mut nyt babies, unia joka pollalle!!

                                            Tapio Rautavaara; Sininen uni