Viikonloppua on vietelty.. Lapset isällään, hyvin kai menny kun eivät oo soitelleet. Ite olin töissä, ja perjantain paniikin jälkeen totesin et se oliki varmaan ainoa hyvä ratkaisu. Töissä olo siis. Ois voinu mennä ihan plörinäks jos ois kotona jääny asioita pohtimaan liikaa. Yötyöt on muutenkin varsin mukavia, tykkään niitä tehhä. Ja palkkakin on viikonloppu öistä sen verran et se kannattaakin.Vähä kaivelis alkaa ottamaan töitä enempiki vastaan, mut toisaalta kun toimeentulo on jollain asteella nyt turvattu (ei ole siis taloudellista pakkoa työntekoon) niin miksei sitä antais lasten olla kotona viel. Kun se kerta on mahollista. Vaikka sinne ens syksyyn saakka, kun sit menee Neitikin jo eskariin. Ja Villahousukin ois jo melkein kolmen vanha. Että joo, näissä mietteissä. Kiirus öitä kylläkin taas oli. Ja kiva taas oli töissä olla :o)

Viikonloppua vähä varjosti se että Ystävä kallis on käymässä läpi jonkin asteista kriisiä. Aika isoa sellaista. Ja kun ei koe voivansa auttaa toista vaikka kuinka haluaisi. Kuuntelijan roolissa saa olla, mutta jokaisen on kuitenkin itse omasta elämästään päätökset tehtävä ja eteenpäin luovittava. Asioilla vaan on taipumus järjestyä. Puhumisella pääsee pitkälle. I`m sure of it. Mutta on oltava armollinen myös itselleen. Täydellistä ihmistä kun ei vaan olekkaan, eikä sitä voi vaatia keneltäkään. Ei edes itseltään. Jaksamista ja vaikeitten aikojen yli pääsee vain elämällä !!

Pitäs lähtee kokoontumaan taas vaali-juttujen äärelle. Vähä meinaa olla mopedi kadoksissa nyt sen suhteen. Flunssaaki pukkaa, meinaa olla veto pois. Mut ehkä tää taas kerran tästä. Suunta on eteenpäin!