Todellaki. Tunnit kulkee etanan tahtia. Kaks tuntia siihen kun tiimalasista on muruset poissa ja sit vaan ootetaan et puhelin pärähtää. Arvatkaa vaan kuinka oli taas levoton yö ja levottomat unet. Pelottaa niin vietävästi. Ihan yhtä lailla myös se vaihtoehto että tarjous talosta ei mennyt läpi, mutta kummasti myös tutisuttaa sekin vaihtoehto että se menee läpi. Jännät paikat anyway. Ja isännän kirran poli aika on tuos parin tunnin päästä. Tuleeko työluvat vaiko ei.. ?? Sekin jänskättää. Jos ei isäntää ni ainaki mua. Ja kun näistä hetkistä yli päästään niin onkin jo iltapäivä ja surua ilmassa. Illi The Cat lähtee tänään sateenkaarisillalle hiirijahtia jatkamaan. Kivuttomana. Raskas iltapäivä tiedossa, vaikka on tähän koitettu valmistautua. Patologin teksti oli karua Ja kyllähän sen tuosta kisuliinista näkee, että nyt ei asiat enää ole hyvin. Ikää on jo 16 ja ehkä ylikin, ja invasiivinen kasvain pääkopassa ei eloa ja oloa kauheen hehkeeks varmasti tee. Nyt on rouvan voimat kaikonneet.

Mutta elämää tää taas on. Ja eteenpäin on vaan jatkettava. Eip maha mittään.

                                          "Anna mulle ne vastaukset
                                           en vaadi mut helpottaishan se
                                        Mikään ei oo niin piinaavan tuskaista
                                                 kuin epätietoisuus"

                                              Irina: Vastaukset