Joskus menee kaikki vallan putkeen ja sit toisinaan taas ei. Joskus ketuttaa enempi ja toisinaan taas vähempi.

Aamussa sinällään ei ole mitään vikaa. Ruksia vois vedellä seinään kun on kello vasta kymmenen pintaan ja läävä on siivottu. Pyykkivuoren taltutusta ois viel edessä ja konehan ne pyykit pesee, eli aika iisisliisi going. Seuraava suuri uurastus onkin sit kun ne puhtaat kuivat pyykit pitäs saaha taas eksytettyä takas vaatekaappeihin. Mikä ihme siinäkin on muka niin vaikee-ta?? Ärsyttävimpiin kotihommiin kuuluu ehdottomasti puhtaiden pyykkien kaappiin vienti ja toinen ärsyke on keittiön pöydän luuttuaminen O_o Pitäsköhä ulkoistaa osa kotitöistä ni pysys oma pollaki huomattavasti paremmalla tolalla ;oD Tästähän tuli jotain tutkimustulostakin et jos on lapsia ja mies, ni tarvii saaha apua kodinhoitoon, kun ei voi ehtiä muuten hoitaa sitä perhettään. Hah sanon minä. Eiköhän ne ihan oikeesti oo järjestely kysymyksiä. Tiettyä määrää sekasortoakin on vaan opittava kestämään. Ikävä kyllä.

Neiti ja Villahousu on tapellu koko aamun. Kaikki meni hyvin siihen asti kun Neiti puki Villahousulle prinsessa vaatteita niskaan ja korkkareita jalkaan. Sit neitiä alko kyllästyttämään vallan iloinen pikku veikka ja Neiti vaihto vaihdetta ärsyttämiseen. Ääni muuttu kellossa totaalisesti. Miten voi pikku neidin äänikin meinaa saaha niskavillat nousemaan. Tasanen kimitys käy koko ajan. Usuttaa veli poikaa ja sit kimittää ku ei ihan hommat toimi niinku hän toivois. Ja veli poikaa harmittaa kun se niin tykkäs niistä prinsessa-hepenet leikeistä. No, nyt hiljeni lasten huoneki..Nyt kuuluu sit korvia huumaava vingutus..kitaran vingutus :oXXX Neiti päätti alkaa pelaamaan Guitar heroa ja pikku veikka pakeni mekkalaa Äipän sylkkyyn väsähtäneenä. Että joo, joskus korvatkin kaipaavat rauhaa ja lepoa.

Esikoinen läks aamusta Hämeenlinnaan kevätretkelle luokkansa kanssa. Siitä sen taas itekki tajus et kohta tää kevät on taas tässä. Koulutyö on taas ihan etapissaan ja lomat alkaa. Eip yhtään huono asia kylläkään ei. En yhtään jää ikävöimään näitä aamuherätyksiä.

Juniorilla oli eskarissa lelupäivä, viikon kohokohta. Ihana kun poika on välillä niin pieni ja oikeen sellanen muru, kun sit samassa persoonassa kuitenkin asuu se tuleva koululainen joka on jo varsin iso ja osaavainen ja..cool? Herra sai eilen uudesta koulusta kirjeen ja tervetulotoivotuksen. Tutustumaan pääsee sitten ensi viikolla. On taas yhden kouluunlähtökin lähellä (vaikka se kesäkin siinä välissä tietty on) Kesä aikaa vielä kasvaa ja viisastua vähän lisää. Ainaki äiti niin toivoo :o))

Noh, jos laittas tuon Villiksen jo vähä lepoasentoon, ni pääsis keittää kupposen teetä (ja sympatiaa) ja sais luettua päivän lehden. Siitähän sitä sit taas jatketaan. Jotta soon Moro!