Kaveri Savonmualta läks hommii Afrikkaan ja otti koirasa mukkaa. Sielä ol
  helevetin paljo haisteltavvoo ja niinpä siinä sitten kävvii että koera
  hävis
  viitakkoo.

  Äkkiä viitakossa koera huomas, että leoparti havittelloo siitä loonasta, ja
  koera miettimään hetkeks, milleehän pirulla sitä nyt ihtesä pelastas.

  Niimpä koeralla äkkäs: Se nappas jonnii vanahan luun muasta, kiäns seläkäsä
  leopartia kohti, ja justiisa kun leoparti ol hyökkeemässä, koera sylykäs
  luun poes suustasa ja huus jotta: 'Huh, huh, vuan olpa paskanmakune
  leoparti, onneks se on nyt syöty!'.

  Leoparti kiitti onneesa, ettei ollu kerinny hypätä koeran kimppuu, ja lähti
  tiehesä. Apinan perkele ol kuitennii puussa parahiks ja näki koko
  tappaukse.


  Apina ajattel, et jos hän kärräyttää koeran valehtelemisesta, hän vois
  suaha
  leopartista ystävän, eikä tuo ennee kehtois yrittöö syyvä apinoo.
  Apinan perkele män kertomaa leopartille, että koera se kusetti sitä.

  No leoparti tietennii suuttu helevetisti ja huus apinalle jotta:
  'Hyppee minun selekään nii piäset kahtommaan mitenkä höynäättäjälle käöp!'.

  Koera näk leopartin juoksevan apina selässä häntä kohti. Sillo koera kiänti
  selekäsä ja huus isolla iänellä jotta: 'Missee se saatanan apina viipyy?!
  Minähän lähetin sen hakemmaan uutta leopartia ainakii puol tuntia takaperj!
  Näläkkäänkö tässä pittää kuolla?!'

  Tarinan opetus:

  Perseennuoleminen voep auttoo hetkeks, mutta taitava savolaenen
  paskanpuhuja
  selevii tilanteesta kun tilanteesta!