Aamuhan olikin sit melkeen täydellinen.. Tumpstumps alkoikin vasta 7.25, eli ruhtinaalliset lisä-ajat nukkumiseen. Rauhallista oli muutenkin meinaan. Mummi ja Nasta-täti käväs illalla ja Neiti läks matkassa yökylään. Eli ei tarvinnut yhtä olla kiikuttamassa mukana. Vähä jännäsin et kuin siel yö menee, kun neiti edellisen yön niin röhi, mut hyvin sekin oli mennyt.

Normi aamu muuten, pojat kouluun, Jannu kirkolle kerhoon, kauppaan, postiin, kotiin kamat, kirkolta Jannu hakemaan, ruokaa, Neiti tuli kotiin, Viides villahousu nukkumaan päiväunia ja sit kello oliki niin paljo et oli ihan vaan ja ainoastaan ihana vajota soffalle polvet suussa. Neitin kotiintulo aiheutti melkosen härdellin, kun piti taas muistuttaa kaikille et kuinka ihastuttava neiti osaakaan olla. Pikkasen meinas alkaa pinnaa nykimään. Viides villahousu meni uusille unille 17 tienoilla ja KasKas..heräs 22.oo syömään--. Pienet unet. Yöstä voi tulla mitä mielenkiintoisin.

Iltapäivästä koko kööri pihalle energioita purkamaan, (mulla ne purkautu jo aamusta..pläts.) ja illalla 19 aikaan menikin neiti jo yöunille. Heräs sitte 20.00 huutamaan TÄYSILLÄ. Sattuusattuusattuu..no sitä siinä ihmeteltiin tovi ja troppiakin jo annettiin homeopaattisesta apteekista. Hetki meni ja huuto koveni entisestään. Sit napattiin jo Pronaxenit avuksi, ja ulina jatkui silti. Värkkiänsä valitti. Loppujan lopuks kiemurtelu oli sitä luokkaa et totesin et nyt läks. Kello oli 23 kun pakkasin neidin matkan ja ajettiin sairaalan päivystykseen stiksaamaan pissi. No leukkareitahan sieltä löyty ja aamusta viiäänki sitte uus näyte et saahan viljelykin tehtyä. Lääkäri oli varsin mukavan ja ripeä tapaus, ei jäänyt turhia jaarittelemaan ja jahkaamaan. Vastaanotollekkin kätteli ja jutteli itse potilaale ja tosiaan tuli sellainen tunne että neitiä on kuultu. Nolosti vaan päättyi reissu.. Neitihän otti nokkiinsa kun ei päässyt osastolle yötänsä viettämään eikä saanut pimpsaansa kipsiä ja kun lääkäri toivotti hyviä unia ja turvallista kotimatkaa niin neiti otti ja sylkäs lääkäriä takin rinnuksille. Likka sai äiteeltä kyytiä sen jälkeen ja lääkäriä lähinnä huvitti koko tapaus. Harvoin kuulemma löytyy näin innokkaita pikku potilaita.. Oliko vähän noloa.

Nyt neitokainen tuol imee karpalomehua hivenenverran jos sanosin että nihkeesti..Mutta imee kuitenkin. Aamusta pisut purkkiin ja kruisailureissu sairaalalle purkin kanssa. Villahousukin on täällä tosiaan jatkanut tisuttelun jälkeen uniaan et voisin vaikka veikata että kun mää tästä tuonne petihin kapuan niin johan sieltä kuuluu määkäsy. Saap nähä kuin käy....