Mikä ....tu siinä on ku joku alkaa mennä päin mäkeä niin se sit kans menee. Ja kaikki muut asiat asioiden perässä. Kauhein tunne mitä ihmisellä voi olla, lienee se, kun tuntuu siltä ettei hallitse enää omaa elämäänsä. Pakka leviää käsistä ku löysä paska- Se on yks sadasosa sekunti, kun kaikki tuntuu posahtavan atomeina ilmaan.

Noh. Isäntähän siis edelleen on sairaslomalla. Ja on siis AINAKIN tammikuuhun saakka. Ihan riippuen siitä miten se jalka nyt alkaa tuosta tokenemaan. Varauslupia ei vielä ole tippunut, mutta ehkä jo ensi viikolla tippuis. Ja kun varauslupia ei ole, niin ukkohan on melkoisen pahasti toimintakyvytön. Kyllähän tuo kovasti yrittää avuksi olla, mutta loppujan lopuksi on aika vähän asioita, joita tuo täällä kotona pystyy tekemään. Sillä seurauksella että kutakuinkin kaikki kaatuu mun niskaan. Kaikki lasten kuljetukset, ruokkimiset, vaipanvaihdot jotka edellyttää lapsen nostamista jonnekin, kun nostaminen siis on kielletty. Kauppareissut, ruuanlaitot, siis ihan kaikki. Lasten hoidot on järkkääntyneet, jos vanhemmat muksut on olleet täällä iskän auttavina käsinä hoitamassa pienempiä, silloin kun kokoustan tai käyn kaupassa JOS lapset ei siis ole mukana.. Jos olen yhtään pidempään poissa, on miun huoleni järkätä tänne joku joka voi hoitaa lapset, hakee niitä eskarista/kerhosta, laittaa sit sen ruuan. Tai sit vaan teen kaiken ite tavalla tai toisella valmiiksi, ja järkkään ihmiset kuljettamaan tai v...u vaikka seisomaan päällään.

Noh. Nyt olen lähdössä huomisamusta maakuntaparlamenttiin, joka tapahtuu risteilyllä Tukholmaan. Pientä säätämistä.. Lasten kerhoon vienti vielä onnistuu, mutta hakeminen on jo toinen juttu. Onneksi on ihana Anu, joka lupas Neitiä kuskata kotia kohti. Eskarilaisen kyyti ei sit järjestynytkään, joten Juniori saa onnellisena parit ylimääräset vapaapäivät eskarista. Ruoka on tehty valmiiks niin, että lauantaina olen takas sorvin ääressä. Vaipat pyörii koneessa, että ehtivät vielä kuivamaankin aamuksi ettei ukolla mene sormi suuhun helppovaippojen (All-in-one) puutteessa. Sisävaippa/kuorivaippa yhdistelmä aiheuttaa harmaita hiuksia ja ne on ainoina juurikin nyt puhtaina. Tietty. Sit esikoisella on lauantaina koulupäivä, ja siellä on samalla myyjäiset. Heikkona hetkenä lupasin sinnekkin leipoa ja tänään tajusin että tänäänhän se on vielä leivottava, koska vasta lauantaian kotiudun iltapäivästä. Pikana eskarin tapahtumassa käymään, jossa saan yhdeltä ihmiseltä 20 euroa, jotka myöskin samassa hukkaan. Tais pudota sinne eskarin lattialle, rahoja ei enää löydy.. :oP Ja sit pikana kokousmatkalla kiepsahdin Tiimarin kautta ostamassa sellofaania et kakut saa paketoitua, alustan unohdin..Täytyy soveltaa. Myöhästyin seuraavasta kokouksesta Vain minuutin. Pikakokous onneksi, pöytäkirja pitää puhtaaksikirjoittaa. Rahatilanne just zero points, joten Laura piffas mulle banaanit kakkuja varten. Eikun kakkuja leipomaan. Kas, sokeri loppu ja eiku kaasu pohjassa ABC:lle. Kello on 22 ja rapiat. Villahousun sain juurikin nukutettua kauheen konsertin päätteeksi. Ja piste ii:n päälle; isäntä on poissa näistä geimeistä. ABC:n kassa tätiä pohdituttaa kun tää tättähäärä hakee sokeria kakskyt senttisillä ja on pukeutunut caprihousuihin ja kesäsandaaleihin. So what. Onneks ostin kaks pakettia sokrua. Toinen leviää pitkin pihaa kotiin tullessa. Noh, pikana kakut uuniin, (toivottavasti eivät pala..kopkop koputan puuta) Koira kus lenkille, ja pitäs jotain pakata huomista varten mukaan-. Ja mitä mä teen ..hajotan pääni istumalla ja rämpyttämällä blogia.

Nojoo, isännän sairaslomasta on tiettyjä haittapuolia tietty vähä enempikin. Yksi on tietty tää rahallinen osuus. Kun raha-asiat on kertakaikkiaan päin persettä, niin miten voikaan ihmismieli murentua ihan tyystin. Ukolle pitää toki vakuutella et kyl tää täst, ja kellua korkkina pinnalla, mut mieli tekis vajota ankkurina pohjaan. Ukkoakin kun masentaa tuo oma kyvyttömyytensä muutenkin, niin toisaalta en yhtään kaipaa lisäpontta kiukuttelulle raha-asioitten muodossa. Niistä on vaan selvittävä. Tavalla tai toisella. Noh, kelakin päätti muistaa kirjeellä jossa vaativat lisäselvityksiä ja kaavaketta htk296 tai jotain muuta yhtä paskaa. Paitsi ettei se kirje oo ees tullu himaan saakka vielä. Mut tulossa se on. Tuo kelan sähköinen asiointipalvelu on hyvä tai sit ei. Tieto lisää tuskaa. Se kirje siis löytyy jo sielt netistä sähköisestä asiointi palvelusta, mutta kotiin asti se ei ole vielä ehtinyt. Kieltäytyvät maksamasta sairauspäivärahaa, kun kyseessä on tapaturma ja maksajan pitäis kuulemma löytyä jostain muualta. Noh, tätä siis selvitämme. Kun nyt joku jotain maksais ettei ihan tarvii siltojen alle siirtyä majailemaan. Ei paljoo eletä pelkällä kotihoidontuella ei. Pyhää henkeäkään ei ihan tarpeeks nyt kyl piisaa. Et jo jollan ois ylimäärästä rahaa liikenteesä, ni here i am.

Mitä muuta. Seminaarin peruuttaisin, mut siitäki peruutuksesta pitäs maksaa, ni pakko kai mennä eliminoidakseen ylimääräsiä maksuja. Suorastaan pelottava ajatus jättää isäntä tänne keskenään muksujen kanssa. Paitsi et anoppi on luvannu tulla seuraks. Onneks. Kun vaan nyt sit kans tulis.

Systeri lainaa autoa siks aikaa kun mää nautinnollisesti risteilen. Ku eihän tuo ukko voi ees autolla ajaa. Siitä ajelusta on se hyöty et lauantaina pääsen kotiakkin jotenki mukavammin ku julkisilla möyhiessä. Mutsillaki on bileet, ja koska kaikki 50 vee tulee täyteen, niin katson velvollisuudekseni mennä siellä piipahtamaan suoraan risteilyltä kun kerran siellä Hesan päässä olen. Voi juutas.

Ja kirjasto päätti muistaa minua armollisella puhuttelulla ja sakolla. Armas koiruutemme kun päätti että kirjan kannen kulmasta saa hyvin hampailla kiinni, ja mie rehellisenä ihmisenä tietty kirjaston tätille sit sanoin että anteeksianteeksi, tästä puuttuu kaikki 3 milliä kansipahvia. Sivut oli ehkät, vain kannessa tosiaan minimaalinen lovi. Seurauksella että pääsin jonkun kirjastovirkailijan puhutteluun (hei oikeesti!) ja sain ohjeeksi pulittaa joko 35 euroa tai ostaa sen saman kirjan kirjakaupasta sitten tilalle. No kirjakauppahan sitä myy hintaan 16,90 eli sinne siis tieni käy. Mutta eivät edes antaneet sitä rikkonaista kirjaa mulle, vaan nyysivät sitä siellä kirjastolla. Nyt jos se vielä lainaushyllystä löytyy., niin onko vähä reilua. Ostatetaan uusia kirjoja onnettomilla persaukisilla, ja sit niistä ei kuitenkaan oikeesti luovuta.

Ja summa summarum. Nyt kuvittelen tietäväni, miltä tuntuu juurikin se pieni selkeähkö hetki, ennen, kuin totaali sekoaminen tapahtuu. Nyt meinaa ahistaa.

 

EDIT: Kakut ei palaneet. Niitten on siis oltava raakoja sisältä tai jotain on varmasti mennyt käteen. Tää vaan ei voi päättyä onnellisesti..tämäkään tarina tällä erää.