Joskus pistää närästämään byrokratia, säädökset ja määräykset. Lakipykälät ja termit, tai pelkät sanat jotka eivät oikeasti tarkoita yhtään mitään. Tai tarkoittaa, mutta asia voi olla toinen, mitä itse ymmärtää. Tai mitä kenenkään oikeustaju sanoo. Asia voi tarkoittaa paperilla ihan muuta, mitä se sitten oikeasti on.

Se mikä mulla meinaa nyt aiheuttaa jumitusta pääkopassa, on tää meiän huoltajuus. Kun isä tapaa lapsia 4vrk kuukaudessa (näin seisoo lastenvalvojan kanssa allekirjoittamassamme paperissa) ja 2 vkoa kesällä. Eli mun laskupäällä 4 kertaa 12 on 48. Siihen lisätään kesän 14 vrk niin saadaan 62. Eli 62 kokonaista vuorokautta aikaa isän kanssa. Loput 365:destä on mun. Ja mä vielä hyväksyin sopparin, kun näin on yleensä tapana. Eihän mulla siinä kohtaa ollu mitään hajua mitä se tarkottaa käytännössä. Ei mulla ollut kokemusta siitä, miten erotaan ja miten hoidetaan lasten tapaamiset tasa-puolisesti. Että jos sopimuksesta vaan pidetään kiinni, niin se kirjoitettu on todellaki maksimi, eikä minimi --> niinkuin mä sen halusin ymmärtää. Lomista ja pyhäpäivistä ei sovittu paperilla mitään, ja ne on nyt sit ollu automaationa äitin päiviä. Ainaki tähän saakka.

Lain mukaanhan lapsilla on oikeus vanhempiinsa. (Lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaansa) Ei niin, että vanhemmilla olisi oikeutta lapsiinsa. Ja tää lienee aika yleinen käytäntö monessa muussakin eroperheessä. Ei vain ongelma mun päässä. Tai siis se ongelma tullee selväksi kirjotuksen käydessä kohti loppuaan..mitä mää nyt ajan tässä takaa. Amazing loppu kliimaksi..  Etä vanhempi voi kieltäytyä lapsen tapaamisesta, etää ei voi pakottaa. Mutta miks helvetissä lähivanhemman voi?? Niinhän se pariaatteessa menee, jos toinen kieltäytyy-

Yhteishuoltajuuteenhan kuuluu, että lapsista pidetään huolta, heidän tarpeet täytetään ja oikeuksista huolehditaan YHDESSÄ. Mitä tää meiän ja niin monen muunkin viikonloppu vanhemman YHTEIShuoltajuus sit tarkottaa käytännössä. Se tarkottaa sitä, että mä herään joka ikinen arki aamu laittamaan lapsia kouluun. Toki mä nousen myös joka toinen viikonloppu, lasten loma-ajat ja pyhäpäivät lasten kanssa. Mä olen se joka ottaa heidät vastaan koulusta, tarkistaa läksyt, ravaa vanhempain illat, vanhempain vartit, täyttää terveyskyselyt ja juoksuttaa neuvolassa ja terkkarilla. Hoitaa sairaat, järjestelee omat olemattomat menonsa sen mukaan, käyttää lääkärissä, varaa labra-ajat, ostaa lääkkeet ja hoivaa ja halii kun on paha mieli tai muuten vaan kurja päivä. Tää koittaa pysyä selvillä vesillä jokaisen klopin koulussa pärjäämisestä ja siinä sivussa henkisestä hyvnvoinnista. Sekään ei ole näinä karikkoisina aikoina ollut ihan itsestäänselvyys. Äiti kuskaa kavereille, hakee kavereilta, vie kerhoon ja vie harrastuksiin, leipoo koulun myyjäisiin, tukee leirikoulurahastoa, myy luokkalehteä ja seisoo päällään jos tarvis. Mä olen se paha äiti, joka rutkuttaa lapsille karkin syönnistä, sänkyjen petaamisesta, huoneitten siivoomisesta, läksyjen teosta, pyykkeistä, valojen sammuttamisesta ja suihkuun menemisistä ja veden ylenpalttisesta lorottelusta. Äiti laittaa nukkumaan ajoissa, että aamusta arki taas rullaa helpommin.

Väliin tulee Isi-viikonloppu. Äiti vie lapset isälle perjantai-iltana (kyllä, senkin äiti allekirjoitti sopimukseen; eli äiti kustantaa toisen suunnan matkat, koska luuli, että NIIN ON TAPANA), pakkaa vaatteet ja varmistaa et kaikki tarpeellinen on mukana. (eikä silti muuten aina oo) Lapset eivät pääse kahdessa vuorokaudessa "rytmiin" etäkodissa. Voin kuvitella, et meno on joskus aika apinaa, kun se on sitä kotonakin. Lapset ovat vierailevia tähtiä, ja viikonloppu on "yhtä juhlaa", lapset ovat toki odotettuja ja ikävöityjä vieraita etä-kodissa. Sunnuntaina kotiudutaan, käydään kierroksilla ja sauhutaan. Rauhottuminen on vaikeaa, ja herääminen seuraavana aamuna kouluun vielä vaikeampaa. Äiti ottaa lapset vastaan, rauhottaa ja pistää nukkumaan. Ja pesee kertyneen pyykin.

Nii, eli homman nimi on YHTEISHUOLTAJUUS. Mitä se yksinhuoltajuus sitten on??? Kysynpähän vaan.

EDIT: Siltikin voin ilmottaa, että päivääkään en vaihtaisi pois. (no ehkä jokusen..), siltikin se arki on ja toimii, lapset ovat äärettömän suuri rikkaus ja rakkaus ja vaikka joskus närästääkin, niin tuskin tulen tilannetta tästä muuttamaan. Mutta terminä tuo yhteishuoltajuus on vaan ihan pyllystä. Ihan vaan siis täsmennykseksi, jos jotain jäi asia pohdituttamaan.

                Tapani Kansa; Käymme yhdessä ain