Tää on taas sarjassamme näitä päiviä jotka tietty ois voinu jättää väliinki. Aamusta kun heräs ni het kasvo sarvet päähän ja k..pä ottaan. Harmitti niin isolla V:llä et painuin takas villahousun viekkuun koisimaan. Nukuin varmaan kolme tuntia lisää ja johan se mielikin siitä asteen parani. Masennus meinas iskeä het kun avasin kammarin oven ja totesin et tsiis-sus mikä sotku. Vaikka olin vakaasti päättänyt että en anna sen häiritä, niin se häiritsi silti. Päätin alkaa siivoomaan, mut enhän mä mitään aikaseks saanu. Tiiättekö sen tunteen ku pitäs sen saat asiaa tehhä ja ei vaan osaa mistään alottaa vaikka kaikki ois valmiina nenän edessä. Pelastus saapui (ihme ja kumma) isännän muodossa puolilta päivin. Se oli ottanu töistä hatkat ja tuli kotiin ja (ihme ja kumma taas) alkoi siivoomaan. Enpä ihan hetkeen muistakkaan et se ois jotain muuta ku töitä tän kodin hyväks tehnynnä. Siivos se varmaa kolme kuukautta takaperin viimeks kun ristiäisiä pieltiin. ja eihän sitä sovi työtä tekevää ihmistä arvostella..eihän..? No mutta siitä sai hiukan puhtia itse kukin ja jopas jotakin kun kello tuli kuus niin kämppä oli vallan putskliin. Tää mamma vetäs kahvit kitusiin ja poistu kokoukseen. Olin armeliaasti unohtanut koko kokouksen, mutta joku innokas muisti mua meilillä aiheesta ja johan se lamppu sytty meikäläiselläki. Ihan jees, olin meinaan siellä puheenjohtajan ominaisuudessa, joten nolo ois ollu, jos unohtanu oisin. Minä deme?? No hei NOT.

Sit otettiinki perjantai ajelu Hesaan ja käytiin laittamassa yks teltta kasaan. Huomenna ois MAAILMA KYLÄSSÄ- festivaalit Kaisaniemessä, et tervemenoa sinne kaikki. Ihan hirrrrrveesti siellä on näytteille asettajia ja kävijöitäkin ollu ihan kiitettävästi joka vuos. Ilmanen festari kävijöille, ni kummasti populaa vetää puoleensa joo. Ja siellä siis ollaan. Varmaan viel sunnuntaiki. Ellen ole puoluekokouksessa harrastamassa äänestämistä. Ei voi tietää. Siis vielä. Miten niin toisinaan hektistä tämä elo..?

Kotiuduin ja totesin että lapsikatras on lisääntynyt yhdellä. Esikoinen oli taas niin onnensa kukkuloilla kun bestis tuli yökylään. Herrojen ystävyys on alkanut joskus 10 vuotta sitten. Eivät nuo ees nää ihan hirveen usein toisiaan, mut niin se vaan on toinen se maailman paras kaveri. Ihanaa tollanen. Esikko ilmotti viel et joo, se on mun paras poikakaveri, mut ihan heteroita me ollaan :oD Tainnu oppia taas jotain ihan uutta tuolla saralla.

Nukkuahan se taas pitäs, mut mikä onkaan kun se peti ei nyt yhtään kutsu...Suihkuunki pitäs mennä ja tukka pestä. Tähän jämähin. Jotenkin nää illat kun kaikki muut nukkuu ja talo on ihan hiljanen, ni on ihan must juttuja. Ihanaa kun mistään ei kuulu mittään ja saa olla ihan omine ajatuksineen illan hämyssä. Yleensä polttelen kynttilöitä ja mietin syntyjä syviä. Vois taas vähä nuit laskuja silmäillä ja pohtia et millon sitä onkaan mitäkin maksamassa. Ahistaa niin saakutisti tää minimiäitiyspäivärahalla keikkuminen. Laskuja tuntuu taas vaan kertyvän eikä mikään etene mihkään. Onhan meillä taloudessa tuo palkansaajakin, mutta kyllä nyt taas jaksaa pohtia et lähteäkkö töihin vaiko ei, kun nuo rahat ei vaan tunnu piisaavaan. Ymmärrän varsin hyvin just nyt niitä, joita työelämä kutsuu jo hyvinkin pikaseen lasten syntymän jälkeen. Rahallinen toimeentulo on kuitenkin aika iso juttu perheessä ku perheessä. Ei tää aina naurata. Sitä vaan jotenki elää tilistä tiliin ja masentuu sen sata kertaa jos alkaa uhraamaan ajatuksia liikaa tuolle rahapolitiikalle. Aina sitä on kuitenki toimeen tultu ja tullaanki. Mut joskus se vaa jaksaa ahistaa. Pyörittelyä ja vääntämistä, sitä se vaan joskus on. Kyl kai se joskus helpottaa...?