Et kyl mie hengis viel oon. Tosin korvien välissä alkaa oleen taas jonkun näköstä epäsuhtaa, kun alkaa tää kotona oleminen jokseenkin pännimään.

Olinpas siis viikon sairaslomalla ihan oman itteni takia. Töihin palasin vajaakuntosena, mut ah niin onnellisena. Sinne oli oikeesti ihan kiva palata. (taidan tosiaan olla kajahtanu) Kaks päivää sitä riemua sit kestikin, kun Villahousu sairastui. Kuumetta nosti ja lenssua pukkas. Soutamisen ja huopaamisen jälkeen sain sovittua niin, että lasten isä, eli arvoisa exäni jäi tahollaan kotiin ja otti sairaan lapsen luokseen. Tosin ennen kuin iltaan päästiin, huomasin että Neiti on yhtä ja samassa jamassa, eli lapsista 2 lähti Helsinkiin lepäilemään isille. Oli aika luxusta päästä aamusta töihin ilman päiväkotiin ripottelu rumbaa.

Taas päivä pulkassa ja Juniori valittelee oloaan. Kuin myös Jannu. Eiku auton nokka Hesaa kohti ja 4/5 on lepokunnossa. Perjantaina Esikoinen käy vielä reippaana poikana koulussa ja iltapäivän auttaa äippää siivoomisessa. Syömässäki käytiin vallan kahdestaan, ja olipa ihanaa seki. Iskä viikonloppu ois ollu kaikilla, mutta esikoinen jäi vielä yöksi kotiin ja lähti seuraavana päivänä yksin junalla hesaan. Ja oli selvinnyt ekasta  junareissustaki sit hienosti.

No maanantai koitti ja pinkasin totuttuun tapaan työmaalle. Ehdin mä siinä kolmisen tuntia reenaamaankii, kunnes puhelin soi ja päiväkoti ilmoittaa että Villahousu on kuumeessa. Eiku herraa hakemaan ja kruisailua suoraan sairaalalle että saan lääkäriltä töihin todistuksen. Tällä kertaa oli jopa ihan suomalainen lekuri ja tropit kirjuutettiin ja saikut myönnettiin. Tällä erää Villiksellä oli myös pamahtanut raisu silmätulehdus, jonka takia saikkua onkin nyt sit ihan liian kanssa. Ja mistä vetoo, että pian tropataan tuota tautia neljältä muultakin...

Täällä vääntelen käsiäni, kun en tiiä että kuka tuota jamppaa perjantaina hoitais vai uskaltasko sitä jo päiväkotia kohti tyrkätä. Alkaa tätä palkatonta oleen plakkarissa sen verran että kohta on taas katastrofin ainekset koossa. Perskutarallaa.

Oma nenäki vuotelee edelleen ja ääniki on hukassa. Keuhkokuumeesta päästiin, mut märkä päättiki sit nousta ylemmäs ja pisti sellasen setin nenänsivuontelo tulehusta ja otsaontelotulehusta tulemaan et vähä oli taas särki päässä. Poskiontelot punkteerattiin ja kuuria vaihdettin. Nielu oli röhitty niin huonoon happeen että veri vaan pursku yskiessä. Kivaa oli eikös juu. Mut nyt siis niiskutellaan ja yskitään, mut ihan sille siveesti vaa. Tän kans jo pärjää. Tosin käsi päätti viel antaa omat höysteensä eloon. Iski sit viel kaiken kukkuraks jonku helvetin jännetuppitulehuksen. Sen ei kyl anneta nyt eloo haitata vaik kipeetä moni liike tekeeki. Mistä hitosta näitä vaivoja oikeen tulee...?? Kysynpähän vaa. Ai nii; se ikä.

Oli mul sit syndet viikonloppuna. Vuoden vanhempi vaan ei päivääkään viisaampi... Tosin Natalia kommentoi aiheeseen aika hyvin fb:ssä, että saatan olla eri mieltäkin :oD

Synttäriä juhlistettiin kaveriporukalla tässä meillä ja tästä sitten poistuttiin kyydityksellä matkain taakse anniskeluravintolaan vallan. Piti ihan väistämättä päästä kattomaan JeanS:n live settiä ja hyvä setti oliki-. Eturivin paikatki taas oli, aika yllätävää sikäli, ja poijjaat oli aina yhtä hyviä joo. Pirtsakat oli pilehet ja jatkoille suunnattiin meille sit hyvinki ajoissa. Karaoke raikas viel 07 aikaan. Tosin sisko kaivautu siin kohtaa lakanoitten alle nukkumaan. Ei siis peiton vaan lakanoiden. Ja yks kaippari näki vaan palloja. Ja kipsutti kotiansa kohti. Ja me veisattihin Lulun kanssa niin et kortteli raikas. Ja hauskaa oli. Kauheesti jäi imemätöntä viunaaki viel kaappiin oottamaan. Et jos jotkut karkelot täs viel kehittäs ja sais neki kulutettua sopivasti pois.

Olin kai mä sit ollu kilttiki? Ku synttäritontut toi tullessaan mulle mieskalenterin, LoL, Kumman kaa DVD setin (aikanaan ei jutut ees naurattanu, mut nyt kummasti osuu ja uppoaa se hjuumori :oD ), viunaksia, kukkapuskan, kasvohoitoa ja jalkahoitoa ja Alivaltiosihteerin uusimman kirjankii :o)  Ihan ku näillä lukemilla nyt ois oikeesti jotain synttäriä juhlittu ja lahjoja ooteltu. Mut mukavahan se oli ku muistivat. Paras lahja kaikista oli nähä tää porukka ja olla yhessa. Ihana kun on ympärillä ihkuja ystäviä <3 <3 

                                            Vesa-Matti Loiri: Ystävän laulu