On tää elämä sellasta sirkustelua toisinaan et ei voi ku ihmetellä. Tosin aina ei jaksa edes ihmetellä. Ei varmaan järisyttävän montaa asiaa ois, mikä aiheuttas ihmetystä. Enää. Joo.

Väsymys on ollu ihan hillitönä, sairastettu on niin että tuntuu. Viimosinpana vetästiin (tosin helppona &lievänä) sellanen vatsatauti epidemiaki tuos. Että noro virusta ootellessa....  Ei oo ihmeitä jaksanu puuhastella. Töissä on kiva käydä lepäämässä välillä ja mummukoita pyörittelemässä. Töihin on ollu oikeesti kiva mennä. Ees kerran päivässä sellanen tunne pääkopassa, et on jotain mihin mä voin vaikuttaa, mitä mä osaan ja mistä mä oikeesti nautin. Ja ne asiat luistaa siel. Töissä on yksinkertasesti ollu kivaa. Aikuinen seuraki tekee ihmismielelle ihmeitä, tosin väsymys on kotona väliin aika ultimaalista. Tosin hokasin tuos sellasen pikkupikku pointin, et väsymykseen saattas olla ihan syyki, jos viittis ittesä taas konitohtorilla tarkistuttaa. Verensokereita ei oo insuliinien lopetuksen jälkeen (koht 3v) mittailtu vissii aktiivisesti kertaakaa (hups...) raistuksia ei oo ollu, eikä pitkäaikaissokeria katteltu. Ex asuinpaikassa kukaan ei niistä ollu kiinnostunu, ni on ihan tyystin unohtunu.. Kilpirauhaskokeitaki piti ottaa vissii vuos sit, no joo, ottamatta neki, ja hemoglobiinia ei oo seurattu. Nimimerkillä aneemisuuteen taipuvainen. Edellisessä anemiassa päästiin käymään pohjalukemissa 79. Että varsin on vahva veri...or not. Että ehkä saattas syytä jonkin verran sinne tohtorin pakeille ja sieltä labraan tosiaan olla. Ku vaan sais aikaseks-

By the way.. tiettekö millä saa n. 20 naishoitajaa liukenemaan paikalta about kahdessa sekunnissa. Sepäs on sellanen hiljainen kommentti peränurkasta, et "nyt ku mä täst nousen ni multa kyllä lentää yrjö". No onneks tapahtu puol tuntia ennen työajan loppumista ja eka laattaki lens vasta ku selvis pihalle asti. Toka ennen ku selvis himaan ja se sit oliki siin. Seuraavana päivänä oliki jo ku uudesti syntyny.

Lapsetki reilusti laattaili kaks kerrallaa, ni ei menny koko talvee kaikkien vuorotellessa Mr. Yrjön kanssa.  Pyykkiä on ehkä everestin verran edelleen. Tosin osasyy  on tuo meiän pahainen teini ikäinen. Ja tällä erää koiraa tarkoitan. Pikku piskillä on ikää 2,5 v, ja juur kun pääsin sanomasta, et ei meiän Muru merkkaile, ni alko jalan nostaminen. Joka jumalan päivä pitää tippasta tyynyt, lattialle jääneet toppahousut tai vaikka koulureput. Ja olo on ollu juhlava. Että pyykkiä ON pesty. Ja tuo konehan ei juur muutenkaa meil koskaan laula..

Kissan rokotus ois ohjelmoitavana ens viikolle, ja taitaapi käyä niin et meiän Onnipoika menettää pallinsa samalla reissulla, jos hermot kestää ootella sinne saakka. Äärimmäisen ärsyttävä harrastetoiminto. Onks muita vinkkejä nuoren poika koiran merkkaamisen lopettamiselle ku pallien poisto???? Kertokoon, jos jollain viisasten kivi aiheesta on hallussa.

Karvaorkesteriin ku päästiin, niin todettakoon et Onnin korvat oli aika karun näköset tuos tammikuulla. Tohtori määräs tippoja ja ruokavalion muutosta ni avot ku helpotti taas seki vaiva. Hiilareita on vähennetty kovasti ja raaka ruokaa uppoillu koiruuteen hyvää tahtia. Ihan on saanu Cesarit (Onnin herkkua) jäähä kaupan hyllyjä pitämään elossa.

Kissa on ihana <3 Aijoo, en tainnu kertoakkaan, et meil on taas kissa.... ?? Herra Väiski elikkäs Väinö saapui meille varsin pimeänä jouluaaton iltana. Velipoika kiros puhelimessa kustua sohvaansa. Päätti sitten varsin viisaana yksinasuvana sinkku miehenä ottaa asiakseen aatella muitaki, ja epäitsekkäästi toimittaa kissan kusemaan halvempia sohvia (toim.huom. sarkasmi, tuo ihana asia...)  ja raijata kissan meille noin niinku yötä vasten. Istuin soffalla, kun ovi kolahti ja kuului huuto; Onks sulla kissan hiekkaa. Huusin takas et eihän mulla oo jumalauta kissaakaan. Ja perään kuului et nyt on ja släm, ovi kii ja velipoika läks. Kuus päivää herra katti kyykötti sohvan alla piilossa peloissaan. Nappailin joulun jälkeisiä kinkun kappaleita iltapuhteiks sängyn alle et sain katin houkuteltua viikon jälkeen petin alta pois ja sen jälkeen herra on ollut varsin ihq. Kaveri toi jouluaattoyönä mulle klo; 00.30 kissanhiekkaa ja ruokaa, että kiitosta vaan Pamelalle avuista juuh. Olipahan joulu. Toi nyt oli vaan pieni osa sitä, mutta enpä jaksa ees avautua vielä siit sen enempiä. Jokseenki vähä harmistuttaa koko pirskaleen juhlake edelleen. Tai no, ihmiset, ei joulussa mitään vikaa. ja kissan pissimisestä. Se ei ole kertaakaan pissannut minnekkään muualle kuin omaan hiekkalaatikoonsa. Et se siitä spekuloinnista sitte joo.

Viimonenki konna meiltä nyt läks uuteen kotiin kokeilemaan kimppa elämää toisen konnan kanssa, et josko ois seuraa siitä sit, eikä menis kaveri ihan makupaloiks. Nyt pitäs vaa saaha iso (reilu400 litranen akvaario myytyä jollekki tarvitsevalle; anyone needs??  Vie meinaa vähä turhaa tilaa tuos olkkarin "nurkassa".. Muutenki niin hiton suur tää asunto :o/

Viime eläinlääkäri reissu oliki taas varsinainen karvasirkus. Mukana oli 4 kissaa, koira ja kilpikonna. Koiran korvat sai tipat, kolme kissoista rokotukset, yhenki piti saaha, mut selvis että herralla oliki niin hurjan paha sydän vika, että eläinlääkäri suositteli ennemmin lopetus piikin antamista ja näin sit tehtiinki. Konna jäi tohtorille ittelleen sit kokeiluun sen toisen konnan kaveriks. Siskon kanssa yhistellään aina eläimet ku lääkäriin on asiaa, ku saahaan hyvät alet ;o)) Olipa reissu, tulipa tehtyä.

Ötököistä mukuloohin. Aika rientää. Neiti sai kutsun kouluun. Mun vauva. Pah. Kävi koulutulokas testeissäkin myöhäisen syntymäaikansa perusteella ja todettiin varsin välkyksi ja pärjääväiseksi tulevaksi ekaluokkalaiseksi. Hyvä niin. Ihan ok tulokset, tosin väittivät Neitiä hiljaiseksi. Että iso nauru siihen. Ehkä sillon ku sukeltaa ni on hiljaa. Unissaanki pitää sellasta älämölöä et huh.

Villahousu on oma hurmaava ittensä. Nauttii päiväkodista ja opettelee hiihtämään. Action manit on suurinta hottia ja pojasta on tullu ihan kauhee kiroamaan. Ei oo kerta eikä kaks kun on suuta saippualla pesty, vaan ei taho kauaa muistua mieleen. Päiväkodissa on kuulemma ihan siivosti ja nätisti joka tilanteessa. Kai se on sit kotona onneensa koiteltava? Kamalaa kuultavaa.

Juniori on tsempannu koulussa valtavasti ja muutenki jotenki kasvatellu vähä aivokapasiteettiäki täs välillä. Joskus edelleenki aika aivotonta juttua iskee, mut kopkop helpompaa on ollu. Jäbä on innostunu uimisesta ja tälläki viikolla lillunu hallissa joka päivä. On se hyvä et on vähä luontaisetuisuuksia ja ollaan päästy vähä niinku halavalla uimaan. Ja siis tuo on ny käyny siel ittekseen tai kaverin kanssa ku on vaa ehtiny kuskaamaan. Läksytki luonnistunu ihmeen hyvin ja kaiken kaikkiaan tsemppi päällä joka osa alueella. Pitäskö koputtaa puuta. Ei meinaa kaukana oo hetket ku herra tuli koulusta kolmimetristen tikkaiden kanssa, ku autolla ajoin ohi. Koitti vielä PIILOTTAA ne selkänsä taa. Sit ihan hups, mistäs ne tuohon tupsahtikaa... joo.

Esikoinen painii valinnaisaineiden kanssa ja huomenna oiski sit asiain tiimoilta oikeen vanhempainiltaki. Sitä kauheesti tekis mieli ottaa koko "kurssitarjonta" työn alle, ja toteski vaa, et kyl mä tiiän mitä haluun. Niin se tosiaan tuntuu tietävän.. Tosin rahkeita esim. uusien kielien opiskeluun kyllä löytyy.

Jannu sai ristivedon suuhunsa. Ei osu jotkut hampaat hyvin yhteen ni siel on nyt sit nupit ja kuminauha vetämässä hampaita hollille. Hienosti herra otti asian ja itte hoitaa systeeminsä. Vähä aiheutti alkuun pää- ja hammaskipua moinen viritys, mut äkkiäpä tuo siihen tottu. Hyvä niin. Tänään oli pojan tiimoilta open kanssa vanhempainvarttiki, ja hyvin se silläkin koulu rullaa. Vaikka on sairastellu nyt paljon, ni ei oo jääny mistään jälkeen ja on asiansa hoitanu. Ope totes et pojassa on talvisodan henkeä. Iso (176cm, 78kg) jäbä, joka pitää kavereista huolta ja on äärimmäisyyteen asti aina rauhallinen ja auttavainen-. Niin se onki.. sillon ku ei Neitin tai Juniorin kanssa väännä kättä väkiste.. Meiän pieni viidesluokkalainen :oP

 

Nojoo, oisko aika poistua taas takavasuriin ja koittaa selitellä ittesä nukkumaan. Huomenna ois työaamu ja koulutustaki tiedossa. Pääsee opiskeljoita sitte huomisen jälkeen ohjaamaan työmaalla. Jotta mikäs siinä. Unia ja pullan kuvia :o)))

                                                   Anna Abreu; Mr. Perfect