Eli jatkoa seuras sitten jutulle, joka lävähti silmille...huhtikuussa? Taustat löydät TÄÄLTÄ. Vähänkö korpee.

Joo, eli puhelin taas ottaa ja soi. Miss sosiaalitäti soittaa. Haluammeko tulla elokuussa paikalle kun meidän perheestä keskustellaan. -Täh?? Todellaki! Mistäs nyt tuulee..??? Kun The sosiaalitäti konklaavi on päättänyt että elokuussa kokoontuvat isommalla porukalla uuden, tulevan asuinkuntamme The tätien kanssa pohtimaan, että onko meidän perheellä lastensuojelullisia tarpeita. Jahas. Eihän siinä mitään. Uusi lastensuojelulakikin näin velvoittaa. Mutta yleensä kuuleminen suoritetaan lasten ja vanhempinen kanssa, eikä sosiaalitätsykät keskenään. Että jotenkin tämä juniorin näpistys nyt sai sit astetta vakavemman tason het tokkiinsa. Ja ainaki vanhemmille aikamoisen palan kurkkuun ja ahdistuksen rintaan. Tulee ihan väkisin olo, "olemme uhattuina", vaikka pitäisi oman ammattinsakin puolesta osata ajatella että tää nyt vaan on tällänen uuden lain mukanen tsekkaus. Ei meillä hätää ole. Sikäli myös pieni vasemmistolainen salaliittoteoria kans nostaa päätään, kun emme ole tehneet vielä virallista muuttoilmoitusta. Eli olemme edelleen täällä ihan normaalisti kirjoilla. Joten mistäs tämä The sossu on saanut vihiä meidän mahdollisesta muutosta. Joka siis periaatteessa vois vielä maanantaina peruuntuakkin?? Haluaako joku tehdä kiusaa, olenko hypännyt jonkun varpaille kaupungin organisaatiossa?? Kiusaamiselta tämä tällä hetkellä lähinnä tuntuu. Ja kun rikoksentekijätkin tuomitaan tekopaikkakunnan mukaan, niin miksi tätä asiaa ei voida täällä nyt hoitaa (ois tässä aikaa ollut) ja todeta että joko a) tää oli tässä, hyvää muuttoa ja parempaa jatkoa TAI b) tarviitte lastensuojelullisia toimenpiteitä, nyt infoamme tulevaa kotikuntaanne. Ja miks se nyt sit ahistaa ajatuksena et ilmoitus uuteen paikkaan on nyt menossa. Ollaan muuttamassa Pieneen kuntaan. Se mikä mua nyt kammottaa on leimaantuminen. Eikä edes se, et mitä ihmiset minusta ihmisenä ajattelevat, se on mulle ihan yks ja sama. Mutta tuon pojan koulun aloitus. Sen leimaantuminen. Koulua, opettajaa, ja kuraattoria ja psykologia  valistetaan meidän kauheasta pikku kriminaalista. Mitkä eväät se antaa herran koulun aloitukseen. Toivon suurella sydämmellä että opettaja osaa ottaa asiat asioina, ja antaa Junnun olla oppilas muiden joukossa. Ettei koko luokan tarviset tietää et joskus on tullu oltua emähölmö. Niitäkin aikuisia meinaa ikävä kyllä löytyy, jotka lapsia toisille jaksavat parjata. Toivon todella että pojasta ei tehdä syntipukkia joka asiaan, mikä ei mee ihan hyvien kaavojen mukaan. Yksi näpistys ja on kuin matto ois tyystin vedetty jalkojen alta. Olen ihan varma siitä, että poika oppi kerrasta et mitä saa tehdä ja mitä ei. Mitä tarkoittaa toisen oma, on se toinen sit kaveri tai kauppa tai mikä muu hyvänsä. Edes puita ei revitä, kun nekin on jonkun muun omaa. Ja nämä opit on taottu pitkän arestin päätteeks ihan varmasti polttokirjaimin pojan takaraivoon. Juniori on kuiteski ihan herttanen poju. Ystävällinen ja muut huomioon ottava, ei tosiaan mikään häirikkö. Lukuunottamatta tätä yksittäistä mokaa. Kun piti koittaa olla vähä enempi mitä onkaan. Pullistella ja machoilla isommille pojille. Ja nämä isommat pojat taas.. Nehän ovat edelleen samoilla mestoilla koittamassa saaha uusia pikku miehiä pöllimään kaupasta tupakkaa eurolla ja kahdella. Ketään ei vaan tunnu kiinnostavan tämä alku ja juuri, miksi tätä näpistelyä tapahtuu. Kyseessä on 6-7-8 luokkalaisista pojista koostuva joukkio, joka "harjoittaa ammattiaan" siis tuolla kaupan kulmalla edelleen. Ketään ei kiinnosta heidän ikänsä, tupakan vetämiset ja muut näpistelyt, joita siis todistettavasti tapahtuu jopa joka päivä. Että joo, suojellaan nyt sit pahoilta vanhemmiltaa näitä ns. "uhreja". Tätä tapahtuu, kun vanhemmat eivät osaa kasvattaa. Ainaki uuden lain mukaan. Vai? Voitte siis uskoa et ahistaa. Ja rankasti. Ja lopuksi pistää vaan miettimään, et onko uuden lastensuojelulain tarkoitus todellakin suojella lapsia vai syyllistää vanhempia. Onko tämän päivän Suomessa tosiaankin vähä niinku väkisin ja ohimennen siivottu vastuu lasten kasvattamisesta suoraan vanhemmilta kunnille??  Kysynpähän vaan??

 

No toinen jatko-osa. Taustat tähän TÄSTÄ. Eli episodi joka koski taloyhtiömme ihmeellistä avainta ja suihku/vessa vuoroja ja epäonnista kosteusmittausta. Ja avainta. Tosiaan. Noh, tässä pari päivää takaperin tipahti lappu luukusta. Palauttakaa saamanne avain huomiseen mennessä ja mukana osoite, joka osoittautuu olevan toisella puolella kaupunkia.. Arvatkaa vaan palautinko. No en. Kunnes tänä aamuna sain uhkauskirjeen, että avain on nyt vaan palautettava välittömästi ja osoite edelleen useamman kilometrin päässä, toisella puolella kaupunkia. Siinä kohtaa otin puhelimen kauniiseen käteeni ja aamurähmäisillä silmilläni otin puhelun ja muutaman valitun sanan tätä huoltoyhtiötä kohti. Avauduin sit niinku urakalla ja esitin muutaman kehitysehdotuksen jolla voisivat parantaa tiedotustaan. Ja joo, päästin sit kaik mikä tarpeeks ahisti tän taloyhtön kohalla. Toisessa päässä olikin varsin asiallinen nuori nainen (kesätyttö? kerranki viksu :oP) joka ilmoitti että tää on nyt ollu taloyhtiön vika ja huoltoyhtiö on tosiaan mokannu. Pyysi jopa anteeksi. Sanoin että viiden muksun kanssa en aio kävellä palauttamaan avainta jota en alunpitäenkään ole pyytänyt. Että samalla vaivalla kun näitä lappuja tipahtelee luukusta niin joku ottaa etusormensa tanaan ja painaa tota ovikellon mustaa neliötä ja pyytää sen avaimen täältä. Että kiitos. Ja kaskas, tulin koiran kanssa lenkiltä ja oven takana seisoi huoltoyhtiön änkyttävä äijä ja haki sanaakaan sanomatta avaimen pois. Puhelusta n. minuutti ja avain hävis. Pisteet huoltoyhtiölle. Jos tää nyt tästä etenis. Päästäs muuttamaan ja jäis nää pelleilyt näitten mittausten yms. kanssa jo pikku hiljaa unholaan. Elämä taas jatkus.

 

No mutta kaiken kaikkiaan aika kiva viilis ilman näit härdellejä. Toisaalta tuo sossun juttuki on sellanen, et mukana ollaan vaik ei haluttas, et asia vaan etenee omalla painollaan. Pyörä pyörähtää, vie sie, mie vikisen fiilikset on ja pysyy. Mun sanomisilla ei lopulta oo kauheesti paino arvoa sossujen päätöksissä, sen tuolla lautakuntatyöskentelyssäkin ikävä kyllä joutui toisinaan huomaamaan. Ihminen on pieni suurten asioiden kynnyksellä. Mä voin vaan tehdä parhaani ja elää tätä arkea näiden lasten kanssa ja koittaa aatella et olen kyllin hyvä aikuinen, vaikka vaikeelta se joskus tuntuu. Ens viikko lähenee ja olo on ihan kiva. Aurinko paistaa. Nyt painutan penskojen kanssa pihalle, ennenku taas alkaa vettä viskaamaan.

Ja by the way, onnistuin unelma puhelimestanikin (jota huollettiin just urakalla ja sen jälkeen se tosiaan toimi ku unelma) näytön yhen sortin härdellissä pimentämään. Nyt on taas kunnon luuri käytössä, vaikka kalliiksi se tuli. Näytön kirkastus maksoi kevyet 90 eskoa, ja sillä ois kyl aika perusluurin jo ostanut uudenki. Että jos nyt vielä hajoo, ni ei varmasti enää korjata. Mutta ihanaa et luuri vörkkii :o)) Pienet ne on ihmisen ilot...

                                    Jani Wickholm; Väärä kaupunki