...on nyt sitten ohi. Päivä oli katastrofia iltaan saakka, ihan niinku veikkasinkin. Illalla aivan rättipuhkiväsyneenä on ihana kellahtaa kuolleena petiin ja tajuta kellahtaneensa johonkin hyvin märkään. Sängyssä oli joko kaatunut vesilasi tai enempi veikkaan vaihtoehtoa x eli jonkun kuset. Ja tässä kohtaa merkit viittaavat oravaan ja varmuuden vuoksi sanon Villahousu tai Onni koira. Että eiku vielä vaihtamaan lakanoita että viimein pääsee höyhensaarille.

Niin sen aina vaan jo aamusta tietää kun joku päivä ei vaan tuu menemään putkeen tai sinne päinkään. Onneks näitä "taotaanpäätäseinään" päiviä ei nyt ihan jatkuvalla syötöllä kuiteskaan oo, ja tänään taas muistaa kuinka ihanasti ne arkiset rutiinit rauhottaa taas tilannetta. Kolme viikkoa oli pitkä aika taas saman katon alla. Eli tänään tuli isommille paluu koulun penkille. Aamu oli rauhallinen, ja hyvä meininki vaan jatkuu. Nuo kuspääpäivät aiheuttaa myös hienoista katkeruutta siitä, että toinen osapuoli apinoiden ohjastajista ei ole läsnä. Ja mun mielestä tällänen järjestely ku tapaamiset 4vrk kuukaudessa on jotain ihan muuta ku yhteishuoltajuutta. Mut mähän nyt en tietty mistään mitään tiiäkkään ja täähän on alusta asti mun vika et oon ollu näit apinoita tähän maailmaan tekemässä. Ja ihan vaan lisähuomautuksena todettakoon, ennen ku joku älähtää, et se apina lauma on siltikin kaikkein rakkainta mitä mulla tässä maailamssa seisoo, että ihan turha vetää tästä nyt mitään vinksahtaneita johtopäätöksiä. Mut et joskus se on jaksaminen tiukassa, sano kuka mitä hyvänsä.

Nyt ootellaan poikia koulusta saapuviksi ja sen jälkeen lähdetään köröttelemään autolla baanaa pitkin länteen. Kyläilemään ja juoruamaan ihan face to face irl-kaverin kanssa. Taas vois todeta et "Vähänks ihq" :oD

Image Hosted by ImageShack.us