On se sitäki kyllä. Kyllä arki antaa raamit elolle kummasti. Mutta se jota se arki ei vielä koske on tuo meiän Neiti. Eskarit alkaa vasta ens viikolla. Ja mulla menee hermot, palaa täky, repee pelihousut, palaa hihat ja kärisee käämit ja vaikka ja mitä muuta tota Neitokaista kattelessa. Se kärsii. Ymmärrän mä senkin ettei oo kiva olla kotona kun kaikki kaverit on jo alottanu koulut ja päiväkodit ja ite vaan joutuu nyrpeen äitinsä naamaa kattelemaan. Nenä nousee ja suu käy. Koko ajan. Sanattomaks tota Neitokaista ei saa ei sitten millään. Ja onhan tässä hienoista (?) uhmaakin ilmassa. Koittaa koittaa. Mut niinku yötä päivää, ni koittaa koittaa, hermoja nimittäin myös. Mutta tosiaan täällä kohta jo äippäki soittelee sinne eskariin et eiks sitä alotusta millään vois vähä aikaistaa... jos se sit taas helpottas.

Postataankin nyt sitten Neitiä. Mulla on sen kanssa meinaan suurehkoja ongelmia koskien pukeutumista. Enkä tosiaankaan tiedä, mihin mä vielä joudun. Onks kellään vastaavaa???

Eli Neiti ei voi pitää suurempaa osaa vaatteistaan päällänsä koska NE SATTUU. Pikkarit on ne pahimmat. Niitä tuunataan joskus ihan tuntitolkulla ja sit suurten krookotiilin kyyneleiden kera ne lopulta joko a) jää päälle tai b) revitään riekaleiksi roskiin. Ja tosta repimis-osiosta pidän erityisesti. Löysin meinaan viimeksi isoa siivousta tehdessäni Neitin jäljiltä varmaan 10 pikkarit jemmasta. Revittyinä. Kun ne oli tuntunu TYHMILTÄ. Niitä ei voi antaa vaikka äitille ja sanoo et ne on pienet tai huonot, vaan ne täytyy täydellä raivolla tuhota. Ai miten niin ahistaa????

No päälivaatteet. Neiti on kutakuinkin kokoa 126cm. Pitkä neiti ja vähän pullukkakin. Vaatteet pitää olla jotain kokoa 140cm ettei ne vaan kiristäis mistään. Mitään (lahkeita, hihoja) ei saa kääntää, koska se on sitten ihan paska ja sit ainakaan vaatetta EI voi käyttää. Ne vaatteet jotka Neitille kelpaa on tasan pari kietaisuhametta, löysät t-paidat ja yhet todella löysät haaremihousut. Sukat ei luonnollisestikaan kuulu Neidin valikoimiin. Ja siis pikkaritkin, hups saattaa unohtua, jos ei varmista et ne jalasta löytyy. Ja vaatteet kun kaivaa vielä likapyykkikorista, niin ne tuntuu niin ihanan pehmeiltä :oO Takki käy ulkovaatteista, jos se saa olla auki. Kenkinä joko crocsit, kun ne ei purista, tai iskän ostamat sandaalit, kun ne on niiin ihanat. Lenkkarit on ihan hyvät mut ne ei oo vissii tarpeeks tällätty kimalteilla ku ne ei vaan jalkaan asti koskaan eksy.

Ja tällä garderoobilla pitäs ihan oikeasti alottaa esikoulu sitten ensi viikolla....O_o Että hieman on herkistynyt tuo tuntoaisti puoli tai sit sillä on vaan kusta päässä oikeen niinku huolella. Mutta senKIN kanssa mulla menee vaan hermot. Kun mikään ei vaan kelpaa. On ihan sama onko tyttö kaupassa itse ostamassa vaatteita ja sovittamassa. Kaupassa idea voi olla viel ihan hyvä, mut kotiin tullessa vaatteet on jo kamalia. Ja kaupan vaatteet on kamalia myös siitä syystä, ettei ne oo ollu koskaan kenenkään omia. Eli kierrätysvaatteet on POP, ja niitten kanssa käydään ihan isoa karsintaa joka kerta kun vaatetta Neidille on saatu. Että joo. Pelottaa suorastaan se ens viikko. Kai mä kuulen seuraavaks etten ees vaateta lapsiani :oP

Mistä saa sit 5-vuotiaan pikku pimun maailman onnellisimmaksi Neidiksi? No sehän onnistuki suht näpsäkästi kahtena päivänä peräkkäin vallan. Ekana pääs ihan yksin tätille yökylään ja täti lakkas kynnet kimalle-lakalla ja se oli ihan sika siistii Neidin sanoin. Seuraavana päivänä kummitäti otti ja vei neitokaisen napsauttamaan korviin reiät. Parku oli päässy, mut tyytyväisyys takuu oli taattu. Nyt odotetaan että harkka aika loppuu ja pääsee vaihtamaan korviksia. Tosin jos äitistä riippuu, ni se harkka aika just tuplaantu tuos matkalla... Että jos tuo joskus olikin varsinainen poika-tyttö, niin nyt on ihan äkäsen prinsessan elkeet olemassa. Prinsessa joka löytää herneen nenästään vähintäänkin päivittäin.

Vaan osaa se olla ihana lutunen mussukkakin. Hoitaa ja leikkii kotia pikku veikan kanssa ja auttaa ihan mitä vaan keksii pyytää, paitsi oman huoneensa siivoamista. Nauttii kampaamo leikistä, jossa saa kampailla ja tuunata muitten hiuksia, bratzit on pop ja pet shopit myös rulettaa. Kotileikki on kivaa. Piirtäminen ja silpun teko on onneks vähä jo unohtnut, mutta kai se taas eskarin myötä astuu kuvioihin seki ihanuus. 

 Neiti on omatoiminen (liiankin), sosiaalinen ja reipas vaikka mitä ois vastassa. Rohkea. Ja äärimmäisen itsepäinen. Aamun aikanen virkku, ja illalla ensimmäinen torkku. Et jos kaikesta saaki päivän aikana vääntää, niin illat Neitin osalta on aina yhtä rattosia. Ei ehi pää tyynyyn yleensä, kun neiti on jo unessa. Ensimmäisenä. Ja joka ilta. Ilman ylimäärästä marinaa, ilman rumbaa vessaan, vielä juomaan, lisä pusua ja halia. Vaan kun nukkumaan meno käsky käy, niin se sujuu ja sitä totellaan ja sekös on äidistä aina yhtä ihanaa. Siinä kuittaantuu moni päivän aikana koettu hermoromahdus kummasti.

Ja ruuanlaittoa pitäs harrastaa. Eskarin alettua jää ruuanlaittoki isoksi osaksi, kun lämmintä lounasta pitää löytyä vaan Villahousulle. Sitä melkeen tekee iltaruuan ja säästää siitä Villiksen seuraavan päivän eineen, ni pääseeki vallan helepolla. Että sitä ootellessa