Onpahan taas ollu päivä. Hyvässä ku pahassakin.

Ostin kirjan. Hyvän kirjan ostinkin. Pasa & Atpo; Eniten vituttaa kaikki. Lisäinfoa osoitteesta www.kani.fi . Sitäpä lukiessa ei voinut kuin todeta että vitutuksen määrä väheni huomattavasti. Naurattikin jopa niin ettei muistakkaan hetkeen niin nauraneensa.

Haistakaapa kriitikot vittu

Se nauru loppu lyhyeen-. Lapset kattelivat kerranki kaikki yhessä videoita. Ja mä luin. Ja sit tuli koputus, IIIso koputus ulko-oveen. (ovikello ei toimi) Ja Juniori ovea avaamaan. Poika huutaa et "Äiti ovelle, siel on joku mummo jolla on Villahousu sylissä" Pomppasin salamana ovelle, ja todellaki. Näin oli. Herra Villahousu oli sit livahtanut jostain mystisestä ovesta omin avuin pihalle. Ilman housuja, ilman vaippaa, ilman sukkia, siis täysin ala-osattomissa. Ja ulkona oli suorastaan fucking freezing. "Että onko tämä lapsi teidän, kun se oli tuolla hiekkalaatikolla yksinään ja on aika kylmä". Että todellaki, tunnustan omakseni. Rouva oli mennyt neuvolalle pitämään synnytysvalmennusta kun poika oli "löytynyt". Että nyt sit oottamaan et joko ne sosiaalitätit nyt tulee visiteeraamaan. Voi sisso. Edes koira ei inahtanut, vaikka yleensä haukku käy kun ovi käy. Ja kaikki ovet oli lukossa, eli herra näppäräsorminen on saanut hetken askarrella et on oven saanut auki. Pienet huonoäiti syndroomat taas päällä. Ja tämän katraan kanssa mun pitäs elämääni jatkaa..luottaaks joku siihen et mä oikeesti selviin yksin. Mä en. Ainakaan just tänään. Huh. No, saatin herran jäätyneet varpaat lämpimiks ja sai hää sit viimein suunsa auki. Sano vaan et täti otti syliin. Ei oo kenkiä. Ja äiti toivomaan et toivottavasti ei jää traumojakaan. Näin se homma etenee.

Saunassa käytiin koko porukan voimin. Ja paistettiin lettuja. Muuten olikin oikeen mukavan leppoisa ilta. Eivät jaksaneet lapset ees riidellä niinku yleensä. Tuntuu sitä kinaa riittävän ihan aamusta iltaan. Aina vaan ja vielä uudestaan. ja ah sitä ihanaa autuutta kun kuorsaus kuuluu ja kaikki nukkuu. Saa nauttia hiljaisuudesta ja olla ihan ominensa. Prosessoida päivää ja tapahtumia, ja ottaa ehkä oppiakin? Toivossa on hyvä elää..

Fiilikset on taas vaihteeks yllättävänkin hyvät näin yötä vasten. Aikamoista aaltoliikettä tuo tunne puoli pyörittääkin. Mut niin se taitaa mennä. Vuoroin ala- ja vuoroin ylämäkeä. Jos se tasamaakin sieltä taas joku kaunis päivä löytyis. Nyt vois koittaa mennä nukkumaan niin jaksaa taas aamusta alottaa pyörimisen. Sata asiaa vaiheessa, mut kummassa tahmassa ne päivät meneeki. Niskasta vaan pitäs itteesä ottaa. Moottoria pyörittämällä se akkukin latautuu, taivahan on tosi sekin.

Mutta päivän mietelause Ismo Alangon sanoin. Osu ja uppos vaikka se parempi päivä tänään olikin:

Tunge positiivinen ajattelu hanuriisi, kierrän kriisiryhmänne kaukaa
Älä tyrkytä minulle terapiaa, kaada lisää p*skaa mun niskaan...

Että nukkumaan. Nyt.

                                   Disco; Levottomat tuulet